Avioliitto http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135649/all Wed, 13 Jun 2018 13:24:09 +0300 fi Jos onnellisuus on tapissa, miten sitä lisätään? http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256823-jos-onnellisuus-on-tapissa-miten-sita-lisataan <p>Yläkouluaan aloittelevia tyttöjä, jotka viiltelevät itseään. Lapsia, jotka joutuvat todistamaan päihteissä olevan yksinhuoltajaäitinsä paneskelua pesukoneen päällä satunnaisen miestuttavan kanssa. Vanhempia, jotka keventävät syyllisyydentuntojaan ostamalla kilpaa vuoroviikkolapsilleen tavaraa tavaran päälle, mutta aikaansa he eivät suo. Päihteisiin pakenevia vanhempia, joiden lapset pakenevat päihteisiin, kuten ovat kotonaan oppineet. Välinpitämättömyyttä, josta kumpuaa kommunikointi muiden ihmisten kanssa vain väkivallan kautta, kun keskustella ei osata eikä omia tunteita ymmärretä.<br /><br />Tämä on hyvin pienellä otannalla havaintoja tämän päivän Suomesta, jossa ihmiset kokevat olevansa osapuilleen maailman onnellisimpia.<br /><br />Ne, joiden näkemys vetäisi onnellisuustutkimusten tulosta alaspäin eivät varmastikaan vastaa. Ihmiset eivät myöskään osaa haluta sellaista, mitä he eivät ole koskaan nähneet tai kokeneet. Kulttuurimme on lopultakin vielä kovin yksipuolinen: kokemuksia myönteisemmästä ihmisyydestä ei ole niinkään monilla. Ja he, joilla on, eivät osaa tai uskalla sitä laittaa näytille. Sanoohan sananlaskukin: &quot;Kell&#39; onni on, se onnen kätkeköön&quot;<br /><br />Toisaalta: masennusdiagnoosien räjähdysmäinen kasvu kertonee jonkinlaisesta murroksesta. Ehkä ymmärretään, ettei todellista onnellisuutta olekaan pelkkä taloudellinen hyvinvointi, jos lapsuuden haavoista ja perhehelvetistä ei voi kertoa kellekään. Surutyöhön käytetään aikaa: lapsena kehittyneitä stressireaktioita ja niiden jälleen elämisiä arjen tilanteissa puretaan sairaslomilla.<br /><br />Suomessa on paljon korjattavaa. Suomalaisissa kenties vielä enemmän. Suomi-Areenallakin halutaan puhua arvoista. Olisiko oikeus turvalliseen lapsuuteen sellainen? Avioliittoihin mennään yhä suurelta osin enemmän tunteellisista kuin järkisyistä. Toivotaan pitkää yhdessäeloa, mahdollisesti jälkikasvuakin. Yhteiskunta voi edesauttaa perheiden roolia turvallisen lapsuuden tyyssijana ja tasapainoisten aikuisten kasvattajina, kun arvokeskusteluissa ei keskitytä pelkkiin marginaaleihin, vaan myös suuren enemmistön tarpeisiin. Ja se, minkä kaikkia pitäisi tällä hetkellä puhuttaa, on syntyvyyden raju lasku. Politiikkamme näkijät puhuivat poliittisen hybriksen ohi nuorten miesten huolestuttavasta tilasta jo vuosikymmen sitten: nyt niitetään satoa siitä, että politiikan valtavirrassa on tartuttu vuosikaudet epäolennaisuuksiin.&nbsp;<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yläkouluaan aloittelevia tyttöjä, jotka viiltelevät itseään. Lapsia, jotka joutuvat todistamaan päihteissä olevan yksinhuoltajaäitinsä paneskelua pesukoneen päällä satunnaisen miestuttavan kanssa. Vanhempia, jotka keventävät syyllisyydentuntojaan ostamalla kilpaa vuoroviikkolapsilleen tavaraa tavaran päälle, mutta aikaansa he eivät suo. Päihteisiin pakenevia vanhempia, joiden lapset pakenevat päihteisiin, kuten ovat kotonaan oppineet. Välinpitämättömyyttä, josta kumpuaa kommunikointi muiden ihmisten kanssa vain väkivallan kautta, kun keskustella ei osata eikä omia tunteita ymmärretä.

Tämä on hyvin pienellä otannalla havaintoja tämän päivän Suomesta, jossa ihmiset kokevat olevansa osapuilleen maailman onnellisimpia.

Ne, joiden näkemys vetäisi onnellisuustutkimusten tulosta alaspäin eivät varmastikaan vastaa. Ihmiset eivät myöskään osaa haluta sellaista, mitä he eivät ole koskaan nähneet tai kokeneet. Kulttuurimme on lopultakin vielä kovin yksipuolinen: kokemuksia myönteisemmästä ihmisyydestä ei ole niinkään monilla. Ja he, joilla on, eivät osaa tai uskalla sitä laittaa näytille. Sanoohan sananlaskukin: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Toisaalta: masennusdiagnoosien räjähdysmäinen kasvu kertonee jonkinlaisesta murroksesta. Ehkä ymmärretään, ettei todellista onnellisuutta olekaan pelkkä taloudellinen hyvinvointi, jos lapsuuden haavoista ja perhehelvetistä ei voi kertoa kellekään. Surutyöhön käytetään aikaa: lapsena kehittyneitä stressireaktioita ja niiden jälleen elämisiä arjen tilanteissa puretaan sairaslomilla.

Suomessa on paljon korjattavaa. Suomalaisissa kenties vielä enemmän. Suomi-Areenallakin halutaan puhua arvoista. Olisiko oikeus turvalliseen lapsuuteen sellainen? Avioliittoihin mennään yhä suurelta osin enemmän tunteellisista kuin järkisyistä. Toivotaan pitkää yhdessäeloa, mahdollisesti jälkikasvuakin. Yhteiskunta voi edesauttaa perheiden roolia turvallisen lapsuuden tyyssijana ja tasapainoisten aikuisten kasvattajina, kun arvokeskusteluissa ei keskitytä pelkkiin marginaaleihin, vaan myös suuren enemmistön tarpeisiin. Ja se, minkä kaikkia pitäisi tällä hetkellä puhuttaa, on syntyvyyden raju lasku. Politiikkamme näkijät puhuivat poliittisen hybriksen ohi nuorten miesten huolestuttavasta tilasta jo vuosikymmen sitten: nyt niitetään satoa siitä, että politiikan valtavirrassa on tartuttu vuosikaudet epäolennaisuuksiin. 






 

]]>
0 http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256823-jos-onnellisuus-on-tapissa-miten-sita-lisataan#comments Avioliitto Onnellisuus Perheiden hajoaminen Turvallinen lapsuus Wed, 13 Jun 2018 10:24:09 +0000 Petri Muinonen http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256823-jos-onnellisuus-on-tapissa-miten-sita-lisataan
Kirkolla on ratkaisun avaimet http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255536-kirkolla-on-ratkaisun-avaimet <p>Perjantaina 18.5. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous jätti raukeamaan edustaja-aloitteen &rdquo;avioliittokäsityksen laajentamisesta&rdquo;, koska siihen ei ollut riittäviä perusteita.<br /><br />Kirkolliskokouksessa koettiin myös erikoinen episodi, kun siellä päivystivät sateenkaaripapit lobaten omaa asiaansa läsnäolollaan ja pyrkiessään keskusteluihin kirkolliskokousedustajien kanssa. Jos järjestäjälle tuo sopii, niin tullaanko seuraavissa kirkolliskokouksissa näkemään eri tahojen lobbaajia kokouskäytävillä?<br /><br />Mitä tulee niin sanottuun &rdquo;kirkon avioliittokiistaan&rdquo;, niin kirkolla on jo ratkaisun avaimet käsissään:<br /><br />1)Kirkko sitoutuu oman oppinsa mukaiseen avioliittokäsitykseen ja edellyttää sitä papeilta ja muilta kirkon työntekijöiltä.<br />2)Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä/ja avioliiton siunaamisesta kirkko antaa aina varoituksen tai irtisanoo papin määräajaksi tai pysyvästi.<br /><br />Jos papit valittavat saamistaan seuraamuksista hallinto-oikeuteen tai muualle, on valitukset hylättävä:<br />1)Papit ovat tietoisesti toimineet työnantajansa ohjeita vastaan<br />2)yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen. Kirkolla on oikeus työnantajana velvoittaa työntekijöitään sitoutumaan avioliittokäsitykseensä: avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto.<br /><br />Suomen valtio loukkaisi uskonnonvapautta, jos se nuhtelisi/ja rankaisisi kirkkoa sateenkaaripappien varoittamisista ja irtisanomisista. Tässä tapauksessa valtio voitaisiin haastaa oikeuteen. Emme puhuisi enää demokraattisesta maasta, jos valtio puuttuisi siihen, miten kirkko saa toimia suhteessa pappeihin, jotka eivät piittaa kirkon omista päätöksistä.<br /><br />Sateenkaaripapit vakuuttivat kirkolliskokouksen tuoreen päätöksen jälkeen, &rdquo;ettei mikään muutu.&rdquo; Se on kyllä kirkosta kiinni, muuttuuko mikään: vakavista moitteista voidaan perustellusti siirtyä oikeudenmukaisempiin ja jämäkämpiin ratkaisuihin.<br /><br />Monet mediat uutisoivat kirkolliskokouksen avioliittoa koskevasta aloitteesta tähän tapaan: Kirkon avioliittokiistaa ei ratkaistu. Osittain tuo on totta, sillä kirkon avioliittokäsitykseen on monien ihmisten mahdotonta tyytyä ja siksi siitä tullaan vääntämään vielä pitkään.<br /><br />Otsikot siitä, ettei ratkaisua löydetty,kertovat kuitenkin enemmän haluttomuudesta hyväksyä tehty ratkaisu kuin sen puutteesta. <strong>Ratkaisu se on sekin, että avioliittokäsitys säilytetään entisellään eikä muutoksiin lähdetä.</strong> Muuta vaihtoehtoa ei olekaan, jos kirkko haluaa olla kristillinen kirkko. Niin paljosta kirkon pitäisi luopua, jos se omaksuisi sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen. <em>Ensin pitäisi putsata Raamatut alttareilta ja kirjahyllyistä tai kirjoituttaa varoitustekstit Raamattuun ja Katekismukseen: &rdquo;Jeesus ja Paavali olivat tietämättömiä, me tiedämme paremmin. Kuuntele meitä, älä heitä.&rdquo;</em><br /><br />Avioliittokäsityksen &quot;laajentamista&quot; perusteltiin liberaaliteologian lisäksi ontuvalla tasa-arvo-argumentilla. Tasa-arvon nimissä kaikki pitäisi tasapäistää, se olisi sitä <em>oikeaa erilaisuutta</em>..<br /><br />Pasi Turunen on oivallisesti sanonut avioliitosta: <strong>&rdquo;Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki kuviteltavissa olevat yhteiselämän muodot eivät voi olla avioliittoja.&quot;</strong> Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä blogiteksti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perjantaina 18.5. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous jätti raukeamaan edustaja-aloitteen ”avioliittokäsityksen laajentamisesta”, koska siihen ei ollut riittäviä perusteita.

Kirkolliskokouksessa koettiin myös erikoinen episodi, kun siellä päivystivät sateenkaaripapit lobaten omaa asiaansa läsnäolollaan ja pyrkiessään keskusteluihin kirkolliskokousedustajien kanssa. Jos järjestäjälle tuo sopii, niin tullaanko seuraavissa kirkolliskokouksissa näkemään eri tahojen lobbaajia kokouskäytävillä?

Mitä tulee niin sanottuun ”kirkon avioliittokiistaan”, niin kirkolla on jo ratkaisun avaimet käsissään:

1)Kirkko sitoutuu oman oppinsa mukaiseen avioliittokäsitykseen ja edellyttää sitä papeilta ja muilta kirkon työntekijöiltä.
2)Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä/ja avioliiton siunaamisesta kirkko antaa aina varoituksen tai irtisanoo papin määräajaksi tai pysyvästi.

Jos papit valittavat saamistaan seuraamuksista hallinto-oikeuteen tai muualle, on valitukset hylättävä:
1)Papit ovat tietoisesti toimineet työnantajansa ohjeita vastaan
2)yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen. Kirkolla on oikeus työnantajana velvoittaa työntekijöitään sitoutumaan avioliittokäsitykseensä: avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto.

Suomen valtio loukkaisi uskonnonvapautta, jos se nuhtelisi/ja rankaisisi kirkkoa sateenkaaripappien varoittamisista ja irtisanomisista. Tässä tapauksessa valtio voitaisiin haastaa oikeuteen. Emme puhuisi enää demokraattisesta maasta, jos valtio puuttuisi siihen, miten kirkko saa toimia suhteessa pappeihin, jotka eivät piittaa kirkon omista päätöksistä.

Sateenkaaripapit vakuuttivat kirkolliskokouksen tuoreen päätöksen jälkeen, ”ettei mikään muutu.” Se on kyllä kirkosta kiinni, muuttuuko mikään: vakavista moitteista voidaan perustellusti siirtyä oikeudenmukaisempiin ja jämäkämpiin ratkaisuihin.

Monet mediat uutisoivat kirkolliskokouksen avioliittoa koskevasta aloitteesta tähän tapaan: Kirkon avioliittokiistaa ei ratkaistu. Osittain tuo on totta, sillä kirkon avioliittokäsitykseen on monien ihmisten mahdotonta tyytyä ja siksi siitä tullaan vääntämään vielä pitkään.

Otsikot siitä, ettei ratkaisua löydetty,kertovat kuitenkin enemmän haluttomuudesta hyväksyä tehty ratkaisu kuin sen puutteesta. Ratkaisu se on sekin, että avioliittokäsitys säilytetään entisellään eikä muutoksiin lähdetä. Muuta vaihtoehtoa ei olekaan, jos kirkko haluaa olla kristillinen kirkko. Niin paljosta kirkon pitäisi luopua, jos se omaksuisi sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen. Ensin pitäisi putsata Raamatut alttareilta ja kirjahyllyistä tai kirjoituttaa varoitustekstit Raamattuun ja Katekismukseen: ”Jeesus ja Paavali olivat tietämättömiä, me tiedämme paremmin. Kuuntele meitä, älä heitä.”

Avioliittokäsityksen "laajentamista" perusteltiin liberaaliteologian lisäksi ontuvalla tasa-arvo-argumentilla. Tasa-arvon nimissä kaikki pitäisi tasapäistää, se olisi sitä oikeaa erilaisuutta..

Pasi Turunen on oivallisesti sanonut avioliitosta: ”Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki kuviteltavissa olevat yhteiselämän muodot eivät voi olla avioliittoja." Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä blogiteksti.

]]>
37 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255536-kirkolla-on-ratkaisun-avaimet#comments Avioliitto Kirkolliskokous Suomen ev.lut. kirkko Sat, 19 May 2018 08:06:46 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255536-kirkolla-on-ratkaisun-avaimet
Suomi on kuolemansairas http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254626-suomi-on-kuolemansairas <p>Suomen tila on huono, Suomi on kuolemansairas. Perustelen näkemystäni seuraavasti.&nbsp;</p><p>Suomen syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus. Väestöpyramidi on nurinpäin: alhaalla on vähän väkeä ja ylhäällä paljon. Tällainen rakennelma romahtaa.</p><p>Työssä olevia on liian vähän. Työikäiset uuvutetaan ennen aikojaan loppuun. Oman maan työttömät eivät työllisty, kun ulkomaalainen halvempi työvoima vie työt. Äidit eivät saa hoitaa vauvojaan, heidät syyllistetään siitä etteivät ole tienaamassa, koska naisen euro on muka pienempi kuin miehen. Huono lähtö lapselle, joka riistetään äidin rinnoilta liian aikaisin.</p><p>Syntyvyys on heikko, koska avioliittoja solmitaan liian vähän. Eikö haluta lapsia maahan, jonka tulevaisuuteen ei uskota? Monet solmitut parisuhteet ovat liian kauan lapsettomia; hedelmällisyysikä livahtaa ohi. On pareja, jotka koettavat saada lapsia, mutta eivät saa. Adoptio on apu, mutta onko se tehty liian vaikeaksi?</p><p><strong>Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämäärää &ndash; miehistö ajaa vain omia etujaan</strong></p><p>Yhteiskuntamme suuri kuolemansairaus on se, että osa pojistamme syrjäytyy jo päiväkoti- ja peruskouluiässä. Työtön mies on heikoilla avioliittomarkkinoilla. Syntyvyyden alhaisuuden keskeinen syy on tässä. Suomen valtiota on kauan hoidettu huonosti. Se on rikos Suomen kansaa ja valtiota vastaan.</p><p>Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämärää, kenenkään ohjaamatta, matkustajille asiaintilasta kertomatta. Laivan miehistö ei välitä matkustajista, vaan kähmii itselleen matkustajille kuuluvaa omaisuutta ja valmistautuu lähtemään laivasta ennen sen uppoamista.</p><p>Kasvatuksessa on jotain vikaa. Miksi niin paljon avioliittoja hajoaa ja lapsia jää yleensä isän kasvatuspanosta vaille? Perheensä menettänyt mies kadottaa lohkon elämästään, rakkauden saamisen ja rakkauden antamisen. Isä menettää erossa kodin ja lapset. Liian monen syrjäytyneen miehen työpanos yhteiskunnalle katkeaa. Syrjäytyneestä tulee kuormasta syöjä, ei kuorman kartuttaja, kuten työelämässä oleven terveen ihmisen osa edellyttää.</p><p>Miksi miehiä on vähän opetustehtävissä? Eräs syy on kasvatusalan palkkojen heikko kilpailykyky, ehkä myös naisten ylivalta kasvatusalan työpaikoilla. Naisvaltaiset alat ovat liian kauan olleet liian kilttejä ajamaan palkkaetujaan.</p><p>Kasvatus yhteiskunnassamme on vinoutunut. Ihmisten lisääntymistä palveleva sukupuolikasvatus ja -elämä ovat saaneet väistyä poikkeavuuksia ihailevan &rdquo;kasvatuksen&rdquo; tieltä.</p><p><strong>Valtio ja kirkko yhdessä tuhoavat suomalaista kulttuuriperustaa&nbsp;</strong></p><p>Kuolemansairauden aiheuttaja on moraali- ja uskontokato yhteiskunnassamme. Kristinuskoa tietoisesti sekä valtion että kirkon toimesta hävitetään ja vierasuskontoa islamia suositaan. Kun päiväkodin ruokarukouksetkin ollaan kieltämässä, samaan aikaan kun Helsinkiin ajetaan suurmoskeijaa, muutaman sukupolven aikana kristinusko on Suomesta kadonnut.</p><p>Mitä tähän tyhjiöön tulee? Siihen tulee islam. Onko tämä Suomen kansan tahto ja vapaa valinta? Suomen perustuslakia ei noudateta, koska suomalaisilla ei ole laillista oikeutta avoimesti puolustaa ja suojella kulttuuriperintöämme, jonka kansamme yli tuhat vuotta sitten valitsi.</p><p>Mielestäni pahin Suomemme kuoleman aiheuttaja &ndash; kuolemansynti &ndash; on Suomen valtion tietoinen kuolettamisen päämäärä. Kun Suomi 57 prosentin kannatuksella liittyi unioniin 1995, luvattiin aivan muuta kuin mitä on saatu.</p><p>Suomen eduskunnat, hallitukset ja eurovaltioedustajat ovat ajaneet Suomen kansallista kuolettamista. Kuolettamista taloudellisesti, väestöllisesti ja kansallisesti. Kun jo lähtökohtaisesti EU:n kannatus on ollut niukan enemmistön varassa, tulisi valtiokoneistojen &ndash; jos kansanvallassa edelleen eletään &ndash; tarkalla korvalla kuunnella kriittisen ja suuren vähemmistön kantoja. Mutta eipä kuunnella.</p><p><strong>Ero EU:sta on edellytys kansallisvaltiomme elämän jatkumiselle</strong></p><p>Euroon mentiin kansan tahtoa kysymättä. EU:n etelävaltioita alettiin tukea suomalaisten varoilla suomalaisilta kysymättä. EU:ta on ajettu liittovaltiota kohden koko ajan, kansalta missään vaiheessa kysymättä. Suuri virhe oli pienen porukan päätös 2015, jolloin maahan päästettiin noin 34.000 vierasmaalaista ihan vain sen vuoksi, että he sanoivat anovansa &rdquo;turvapaikkaa&rdquo;. Mitä he ovat tehneet, kun kotimaa ei ota heitä takaisin?</p><p>Kun kriittinen osa Suomen kansasta on kysynyt, millä oikeudella ja kenen valtuuttamana tämä sai tapahtua, vastausta ei anneta, vaan Suomen valtio vastaa syyllistämällä kysyjät &rdquo;vihapuheella&rdquo; ja rasismin syytöksillä, vaikka tästä ei ole kysymys, vaan kysymys on oman kansan ja maan suojelemisesta. Jokaisella suomalaisella on oikeus sanoa, keitä naapurikseen tai kotiinsa haluavat ottaa. Ei ole oikein harjoittaa hyväntekeväisyyttä yhteiskunnan, vaan omilla rahoillaan. Niin Laupias Samarialainenkin teki.</p><p>Suomen kuolemansairauden nykytila on se, että tätä menoa Suomi ei kestä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen kansa loppuu ja vieras valloittaa maan. Katsokaa Suomen sairaaloiden ja vanhusten tilaa ja havaitkaa, että kansalaisten tasa-arvo on Suomessa kadotettu. Perustuslakia kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta rikotaan. Eduskunnan kyselytunnit ovat masentavaa katsottavaa, kun siellä ei puhuta pääasiasta eli siitä, mihin varamme kohdistetaan. Ne menevät väärään osoitteeseen, ulkomaita hyödyttämään ja jotta budjetti pysyisi raameissaan, muukalaisten elättämiseen menevät varat otetaan suomalaisilta, puolustuskyvyltään heikoimmilta ihmisiltä.</p><p>Sivistysvaltion tuntee siitä, miten hyvin se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia omia kansalaisiaan. Mielestäni Suomi ei enää täytä sivistys- eikä hyvinvointivaltion kriteereitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tila on huono, Suomi on kuolemansairas. Perustelen näkemystäni seuraavasti. 

Suomen syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus. Väestöpyramidi on nurinpäin: alhaalla on vähän väkeä ja ylhäällä paljon. Tällainen rakennelma romahtaa.

Työssä olevia on liian vähän. Työikäiset uuvutetaan ennen aikojaan loppuun. Oman maan työttömät eivät työllisty, kun ulkomaalainen halvempi työvoima vie työt. Äidit eivät saa hoitaa vauvojaan, heidät syyllistetään siitä etteivät ole tienaamassa, koska naisen euro on muka pienempi kuin miehen. Huono lähtö lapselle, joka riistetään äidin rinnoilta liian aikaisin.

Syntyvyys on heikko, koska avioliittoja solmitaan liian vähän. Eikö haluta lapsia maahan, jonka tulevaisuuteen ei uskota? Monet solmitut parisuhteet ovat liian kauan lapsettomia; hedelmällisyysikä livahtaa ohi. On pareja, jotka koettavat saada lapsia, mutta eivät saa. Adoptio on apu, mutta onko se tehty liian vaikeaksi?

Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämäärää – miehistö ajaa vain omia etujaan

Yhteiskuntamme suuri kuolemansairaus on se, että osa pojistamme syrjäytyy jo päiväkoti- ja peruskouluiässä. Työtön mies on heikoilla avioliittomarkkinoilla. Syntyvyyden alhaisuuden keskeinen syy on tässä. Suomen valtiota on kauan hoidettu huonosti. Se on rikos Suomen kansaa ja valtiota vastaan.

Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämärää, kenenkään ohjaamatta, matkustajille asiaintilasta kertomatta. Laivan miehistö ei välitä matkustajista, vaan kähmii itselleen matkustajille kuuluvaa omaisuutta ja valmistautuu lähtemään laivasta ennen sen uppoamista.

Kasvatuksessa on jotain vikaa. Miksi niin paljon avioliittoja hajoaa ja lapsia jää yleensä isän kasvatuspanosta vaille? Perheensä menettänyt mies kadottaa lohkon elämästään, rakkauden saamisen ja rakkauden antamisen. Isä menettää erossa kodin ja lapset. Liian monen syrjäytyneen miehen työpanos yhteiskunnalle katkeaa. Syrjäytyneestä tulee kuormasta syöjä, ei kuorman kartuttaja, kuten työelämässä oleven terveen ihmisen osa edellyttää.

Miksi miehiä on vähän opetustehtävissä? Eräs syy on kasvatusalan palkkojen heikko kilpailykyky, ehkä myös naisten ylivalta kasvatusalan työpaikoilla. Naisvaltaiset alat ovat liian kauan olleet liian kilttejä ajamaan palkkaetujaan.

Kasvatus yhteiskunnassamme on vinoutunut. Ihmisten lisääntymistä palveleva sukupuolikasvatus ja -elämä ovat saaneet väistyä poikkeavuuksia ihailevan ”kasvatuksen” tieltä.

Valtio ja kirkko yhdessä tuhoavat suomalaista kulttuuriperustaa 

Kuolemansairauden aiheuttaja on moraali- ja uskontokato yhteiskunnassamme. Kristinuskoa tietoisesti sekä valtion että kirkon toimesta hävitetään ja vierasuskontoa islamia suositaan. Kun päiväkodin ruokarukouksetkin ollaan kieltämässä, samaan aikaan kun Helsinkiin ajetaan suurmoskeijaa, muutaman sukupolven aikana kristinusko on Suomesta kadonnut.

Mitä tähän tyhjiöön tulee? Siihen tulee islam. Onko tämä Suomen kansan tahto ja vapaa valinta? Suomen perustuslakia ei noudateta, koska suomalaisilla ei ole laillista oikeutta avoimesti puolustaa ja suojella kulttuuriperintöämme, jonka kansamme yli tuhat vuotta sitten valitsi.

Mielestäni pahin Suomemme kuoleman aiheuttaja – kuolemansynti – on Suomen valtion tietoinen kuolettamisen päämäärä. Kun Suomi 57 prosentin kannatuksella liittyi unioniin 1995, luvattiin aivan muuta kuin mitä on saatu.

Suomen eduskunnat, hallitukset ja eurovaltioedustajat ovat ajaneet Suomen kansallista kuolettamista. Kuolettamista taloudellisesti, väestöllisesti ja kansallisesti. Kun jo lähtökohtaisesti EU:n kannatus on ollut niukan enemmistön varassa, tulisi valtiokoneistojen – jos kansanvallassa edelleen eletään – tarkalla korvalla kuunnella kriittisen ja suuren vähemmistön kantoja. Mutta eipä kuunnella.

Ero EU:sta on edellytys kansallisvaltiomme elämän jatkumiselle

Euroon mentiin kansan tahtoa kysymättä. EU:n etelävaltioita alettiin tukea suomalaisten varoilla suomalaisilta kysymättä. EU:ta on ajettu liittovaltiota kohden koko ajan, kansalta missään vaiheessa kysymättä. Suuri virhe oli pienen porukan päätös 2015, jolloin maahan päästettiin noin 34.000 vierasmaalaista ihan vain sen vuoksi, että he sanoivat anovansa ”turvapaikkaa”. Mitä he ovat tehneet, kun kotimaa ei ota heitä takaisin?

Kun kriittinen osa Suomen kansasta on kysynyt, millä oikeudella ja kenen valtuuttamana tämä sai tapahtua, vastausta ei anneta, vaan Suomen valtio vastaa syyllistämällä kysyjät ”vihapuheella” ja rasismin syytöksillä, vaikka tästä ei ole kysymys, vaan kysymys on oman kansan ja maan suojelemisesta. Jokaisella suomalaisella on oikeus sanoa, keitä naapurikseen tai kotiinsa haluavat ottaa. Ei ole oikein harjoittaa hyväntekeväisyyttä yhteiskunnan, vaan omilla rahoillaan. Niin Laupias Samarialainenkin teki.

Suomen kuolemansairauden nykytila on se, että tätä menoa Suomi ei kestä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen kansa loppuu ja vieras valloittaa maan. Katsokaa Suomen sairaaloiden ja vanhusten tilaa ja havaitkaa, että kansalaisten tasa-arvo on Suomessa kadotettu. Perustuslakia kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta rikotaan. Eduskunnan kyselytunnit ovat masentavaa katsottavaa, kun siellä ei puhuta pääasiasta eli siitä, mihin varamme kohdistetaan. Ne menevät väärään osoitteeseen, ulkomaita hyödyttämään ja jotta budjetti pysyisi raameissaan, muukalaisten elättämiseen menevät varat otetaan suomalaisilta, puolustuskyvyltään heikoimmilta ihmisiltä.

Sivistysvaltion tuntee siitä, miten hyvin se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia omia kansalaisiaan. Mielestäni Suomi ei enää täytä sivistys- eikä hyvinvointivaltion kriteereitä.

]]>
135 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254626-suomi-on-kuolemansairas#comments Avioliitto Kasvatus Syntyvyys Väestö Valtio Mon, 30 Apr 2018 07:49:47 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254626-suomi-on-kuolemansairas
Pappien enemmistö vihkisi samaa sukupuolta olevat pariskunnat http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252840-pappien-enemmisto-vihkisi-samaa-sukupuolta-olevat-pariskunnat <p>Evankelis-luterilaisen kirkon papeista jo reilu enemmistö kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä. <u><a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/177108-tutkimus-yli-puolet-papeista-kannattaa-samaa-sukupuolta-olevien-kirkollista-vihkimista">Sanomalehti Karjalaisen artikkelista </a></u>lainaten papistosta 51 prosenttia kannattaa suorilta samaa sukupuolta olevien pariskuntien kirkollista vihkimistä ja 56 olisi myös itse valmis&nbsp; vihkimään, jos kirkko päättäisi laajentaa avioliittonäkemystään.</p><p>Karjalaisen haastattelema tutkija Laura Kallatsa, jonka väitöstutkimukseen tämä papeille suunnattu kysely liittyy, myöntää yllättyneensä siitä, miten moni papeista olisi valmis vihkimään sateenkaaripareja jo nyt :</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;&quot;Tutkimukseen on vastannut 534 pappia kaikista Suomen hiippakunnista. Tutkimus liittyy laajempaan avioliiton tutkimushankkeeseen, jota johtaa yliopistonlehtori Jouko Kiiski.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kallatsa halusi selvittää, millaisia näkemyksiä papeilla oikeasti on, sillä julkisuuteen olivat nousseet hänen mukaansa vain ääripäät.</p><p>&ndash;&thinsp;Tuloksista voi sanoa, että papisto on todella jakautunut näkemyksissään ja ne ovat hyvin selkeitä, Kallatsa sanoo.<br /><br />Tutkimusaineistossa 58 prosenttia papeista pitää hyvänä sitä, että Suomessa on sukupuolineutraali avioliittolaki. Lähes kolmannes pitää sitä huonona asiana.</p><p>59 prosenttia papeista toivoo, että samaa sukupuolta olevien maistraatissa solmittu avioliitto olisi mahdollista siunata kirkollisesti. 34 prosenttia vastustaa asiaa.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Kirkko on siis siirtymässä dogmatismista pragmatismiin ...</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Evankelis-luterilaisen kirkon papeista jo reilu enemmistö kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä. Sanomalehti Karjalaisen artikkelista lainaten papistosta 51 prosenttia kannattaa suorilta samaa sukupuolta olevien pariskuntien kirkollista vihkimistä ja 56 olisi myös itse valmis  vihkimään, jos kirkko päättäisi laajentaa avioliittonäkemystään.

Karjalaisen haastattelema tutkija Laura Kallatsa, jonka väitöstutkimukseen tämä papeille suunnattu kysely liittyy, myöntää yllättyneensä siitä, miten moni papeista olisi valmis vihkimään sateenkaaripareja jo nyt :

 

     "Tutkimukseen on vastannut 534 pappia kaikista Suomen hiippakunnista. Tutkimus liittyy laajempaan avioliiton tutkimushankkeeseen, jota johtaa yliopistonlehtori Jouko Kiiski.  

Kallatsa halusi selvittää, millaisia näkemyksiä papeilla oikeasti on, sillä julkisuuteen olivat nousseet hänen mukaansa vain ääripäät.

– Tuloksista voi sanoa, että papisto on todella jakautunut näkemyksissään ja ne ovat hyvin selkeitä, Kallatsa sanoo.

Tutkimusaineistossa 58 prosenttia papeista pitää hyvänä sitä, että Suomessa on sukupuolineutraali avioliittolaki. Lähes kolmannes pitää sitä huonona asiana.

59 prosenttia papeista toivoo, että samaa sukupuolta olevien maistraatissa solmittu avioliitto olisi mahdollista siunata kirkollisesti. 34 prosenttia vastustaa asiaa."

 

Kirkko on siis siirtymässä dogmatismista pragmatismiin ...

 

 

]]>
102 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252840-pappien-enemmisto-vihkisi-samaa-sukupuolta-olevat-pariskunnat#comments Avioliitto Kirkko Sun, 25 Mar 2018 09:34:56 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252840-pappien-enemmisto-vihkisi-samaa-sukupuolta-olevat-pariskunnat
Apua mikä arki http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251280-apua-mika-arki <p>Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon ja tiedä sitten kuinka moni avoliitoista, tai muista vakiinnuttavista sitoumuksista. Mikä parisuhteissa sitten hiertää. Se, ettei seksiä ole riittävästi, se ettei osata riidellä ollenkaan, vaiko se ettei päästä kaksi kertaa kuussa kumppanin kanssa romanttiselle illalliselle.&nbsp;</p><p>Vai, hiertääkö parisuhteita juuri tällaiset ulkoa tulevat odotukset ja paineet siitä kuinka paljon terveessä parisuhteessa harrastetaan seksiä, lenkkeillään yhdessä ja kuinka usein terveessä suhteessa viskotaan astioita seinään ja sovitaan sitten kynttiläillallisen ääressä.&nbsp;</p><p>Pitkässä suhteessa vaikeimpia hetkiä eivät ole ne, kun tunnelma on kireä ja hermot ovat koetuksella, vaan ne hetket, kun on yksinkertaisesti sitä samaa harmaata, eikä tunnu miltään. Hyvässä suhteessa pystytään tylsistymään yhdessä ja kestetään ne hetket, kun toinen tuntuu &quot;vain&quot; ystävältä ja kämppikseltä, eikä näköpiirissä ole illallisia, lomamatkoja, eikä liiemmin kiihkeätä makuuhuonejoogaakaan. Ruuhkavuosissaelävän näkopiiriin ei välttämättä mahdu, kuin seuraavan viikon harrastuskuskailut ja kauppareissut. Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää varmasti, mistä nyt puhutaan. Se ei välttämättä riitä, että toinen juoksee arkea rinnalla, ainakaan täydellisen parisuhteen odotuksiin nähden. Parisuhdetta hiertää arki.</p><p>Tämänhetkinen trendi on tutkailla itseään ja rakastaa itseään. Itseään rakastaminenhan tarkoittaa sitä, että antaa itselle vain parasta, viihtymistä, romantiikkaa, yhteisiä auringonlaskuja ja kylpylälomia. Mitä tahansa tylsistymistä ja vaikeita tunteita ei siis kannata sietää, tai varsinkaan lähteä ratkomaan. Se vaatii työtä, aikaa, epämukavia tunteita, tunkkaista ilmapiiriä, sekä ikäviä keskusteluja. Itseään rakastava ihminen ansaitsee parempaa.</p><p>Päiväkotiin juostessani lapset eräänä päivänä, odottelin, että lasten tulokäsienpesu oli valmis. Silmäni pysähtyivät päiväkodin ilmoitustaululle, johon oli ilmestynyt lappu &rdquo;Eroauttaminen lapsiperheille&rdquo;. Ajattelin, että noniin, täällä päiväkodissa saavutetaan varmasti mahdollisimman suuri kohdeyleisö. Kuka pikkulapsiarjessa elävä ei synkkinä hetkinä pyörittelisi tällaista vaihtoehtoa, mutta hienoa että kaupunki tukee ja antaa apua eroon, jos sen nyt sitten toteuttaisi. Erotessa saa omaa aikaa ja oman talouden.</p><p>Mikäli parisuhdetta hiertää se normaali arki, pitäisikö kaupungin ja valtion päinvastoin tukea pikkulapsiperheitä arjessa, niin että ne pysyvät ehjinä perheinä?&nbsp;Kaikilla ei ole niitä kuuluja isovanhempia, jotka hälytetään paikalle, kun kriisiä pukkaa ja aikalisä arjessa on tarpeen. Odotusten ja todellisuuden kontrasti on valtava. Avioliiton ja oravanpyörän hoitoon resurssiapuja ei riitä, mutta eroamiseen kyllä.&nbsp;Uupuminen, konfliktit ja taloushuolet ovat todellisia ongelmia, joihin etsitään ratkaisua. Kaupungeissa tulisi kuulla perheitä ja etsiä ratkaisuja tärkeän yksikön tukemiseen. Etenkin lapsen näkokulmasta resurssit perheen tukemiseen on paljon arvokkaammat, kuin laitetut resurssit perheen eroapuun.&nbsp;</p> Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon ja tiedä sitten kuinka moni avoliitoista, tai muista vakiinnuttavista sitoumuksista. Mikä parisuhteissa sitten hiertää. Se, ettei seksiä ole riittävästi, se ettei osata riidellä ollenkaan, vaiko se ettei päästä kaksi kertaa kuussa kumppanin kanssa romanttiselle illalliselle. 

Vai, hiertääkö parisuhteita juuri tällaiset ulkoa tulevat odotukset ja paineet siitä kuinka paljon terveessä parisuhteessa harrastetaan seksiä, lenkkeillään yhdessä ja kuinka usein terveessä suhteessa viskotaan astioita seinään ja sovitaan sitten kynttiläillallisen ääressä. 

Pitkässä suhteessa vaikeimpia hetkiä eivät ole ne, kun tunnelma on kireä ja hermot ovat koetuksella, vaan ne hetket, kun on yksinkertaisesti sitä samaa harmaata, eikä tunnu miltään. Hyvässä suhteessa pystytään tylsistymään yhdessä ja kestetään ne hetket, kun toinen tuntuu "vain" ystävältä ja kämppikseltä, eikä näköpiirissä ole illallisia, lomamatkoja, eikä liiemmin kiihkeätä makuuhuonejoogaakaan. Ruuhkavuosissaelävän näkopiiriin ei välttämättä mahdu, kuin seuraavan viikon harrastuskuskailut ja kauppareissut. Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää varmasti, mistä nyt puhutaan. Se ei välttämättä riitä, että toinen juoksee arkea rinnalla, ainakaan täydellisen parisuhteen odotuksiin nähden. Parisuhdetta hiertää arki.

Tämänhetkinen trendi on tutkailla itseään ja rakastaa itseään. Itseään rakastaminenhan tarkoittaa sitä, että antaa itselle vain parasta, viihtymistä, romantiikkaa, yhteisiä auringonlaskuja ja kylpylälomia. Mitä tahansa tylsistymistä ja vaikeita tunteita ei siis kannata sietää, tai varsinkaan lähteä ratkomaan. Se vaatii työtä, aikaa, epämukavia tunteita, tunkkaista ilmapiiriä, sekä ikäviä keskusteluja. Itseään rakastava ihminen ansaitsee parempaa.

Päiväkotiin juostessani lapset eräänä päivänä, odottelin, että lasten tulokäsienpesu oli valmis. Silmäni pysähtyivät päiväkodin ilmoitustaululle, johon oli ilmestynyt lappu ”Eroauttaminen lapsiperheille”. Ajattelin, että noniin, täällä päiväkodissa saavutetaan varmasti mahdollisimman suuri kohdeyleisö. Kuka pikkulapsiarjessa elävä ei synkkinä hetkinä pyörittelisi tällaista vaihtoehtoa, mutta hienoa että kaupunki tukee ja antaa apua eroon, jos sen nyt sitten toteuttaisi. Erotessa saa omaa aikaa ja oman talouden.

Mikäli parisuhdetta hiertää se normaali arki, pitäisikö kaupungin ja valtion päinvastoin tukea pikkulapsiperheitä arjessa, niin että ne pysyvät ehjinä perheinä? Kaikilla ei ole niitä kuuluja isovanhempia, jotka hälytetään paikalle, kun kriisiä pukkaa ja aikalisä arjessa on tarpeen. Odotusten ja todellisuuden kontrasti on valtava. Avioliiton ja oravanpyörän hoitoon resurssiapuja ei riitä, mutta eroamiseen kyllä. Uupuminen, konfliktit ja taloushuolet ovat todellisia ongelmia, joihin etsitään ratkaisua. Kaupungeissa tulisi kuulla perheitä ja etsiä ratkaisuja tärkeän yksikön tukemiseen. Etenkin lapsen näkokulmasta resurssit perheen tukemiseen on paljon arvokkaammat, kuin laitetut resurssit perheen eroapuun. 

]]>
13 http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251280-apua-mika-arki#comments Kotimaa Avioliitto Lapsi Lapsiperhe Fri, 23 Feb 2018 07:13:02 +0000 Ninni Ylikallio http://ninniylikallio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251280-apua-mika-arki
Häirintää! http://luukanvalma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246285-hairintaa <p>Häirintää on monenlaista.</p><p><strong>Meneillään olevan sukupuolihäirintää koskevan keskustelun rinnalle tai edelle voisi nostaa&nbsp; a v i o l i i t o n&nbsp; ja&nbsp;&nbsp;&nbsp; p e r h e e n&nbsp;&nbsp; elämän härinnän. </strong></p><p><strong>Monet vapaana elävät miehet ja naiset tarkkailevat ihmisten elämää sillä silmällä, että heti sopivan ajan tullen pääsisivät soluttautumaan pyytämättä perheen elämään. Monet naiset ja miehet jopa kyttäävät jotain heikkoa kohtaa esimerkiksi aviopuolisoiden vuorovaikutussuhteessa.&nbsp;</strong></p><p><strong>He eivät välitä puolisoiden tai parisuuhteessa olevien sitovista lupauksista, kuten &quot;tahdon&quot;-vakuutuksesta alttarin edessä. He eivät välitä myöskään lapsista, jotka tarvitsevat sekä äidin, että isän. Heikkona hetkenä&nbsp; työpaikalla, pikkujouluissa tai vappujuhlissa tälläinen kolmas henkilö voi tulla niin lähelle toista puolisoa, että kotona odottava perhe jää vaille turvaa.</strong></p><p><strong>Suurin häiriötä vaikuttava tekijä on alkoholi, jota viljellään laajalti firmojen juhlissa. Olen ollut siivoamassa jälkiä ja nähnyt huoneissa ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu vielä aamulla. </strong></p><p><strong>Myös erilaisissa koulutusviikonlopuissa, retkillä ja risteilyillä osa perheestä on kotona ja on tietämätön, mitä reittejä pitkin nuo kolmannet&nbsp; &quot;avioliiton häiritsijät&quot; ovat tulleet elämää sotkemaan.</strong></p><p><strong>Sodan jälkeen kuulimme tarinoita, kun sodassa selvitynyt veteraani saapui kotiin, ja yhteisessä sängyssä olikin vieras mies. Sydän särkyi kun oli odottanut pääseväsnsä sodan kauhuista kodin lämpöön. </strong></p><p><strong>Täällä hyvässä isänmaassamme on monen eron syynä ja lasten heittelillejätön syynä perheriitoja, joita aiheuttavat nämä vastuuttomat häiritsijät, joille merkitsee vain oma taloudellinen tai muu hyöty jo varatun henkilön riistosta.</strong></p><p><strong>Joissakin tapauksissa toinen aviolpuoliso roikkuu ns. &quot;väjässä hirressä&quot; vuosikausia, kun hänellä ei ole omaa ammattia eikä varoja, mutta on sitoutunut henkilöön, joka on avioehdoissa ottanut kaiken omaisuuden itselleen.&nbsp; Joissakin tapauksissa taas eron tullessa toinen jää kotiin, eikä toisella ole mitään asuntoa eikä varoja.</strong></p><p><strong>Ajatella sopii, eikö perheen hajottaminen ole suurempaa häirintää kuin ajatukseton nipistely, jonka voi käden viittauksella estää?</strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Häirintää on monenlaista.

Meneillään olevan sukupuolihäirintää koskevan keskustelun rinnalle tai edelle voisi nostaa  a v i o l i i t o n  ja    p e r h e e n   elämän härinnän.

Monet vapaana elävät miehet ja naiset tarkkailevat ihmisten elämää sillä silmällä, että heti sopivan ajan tullen pääsisivät soluttautumaan pyytämättä perheen elämään. Monet naiset ja miehet jopa kyttäävät jotain heikkoa kohtaa esimerkiksi aviopuolisoiden vuorovaikutussuhteessa. 

He eivät välitä puolisoiden tai parisuuhteessa olevien sitovista lupauksista, kuten "tahdon"-vakuutuksesta alttarin edessä. He eivät välitä myöskään lapsista, jotka tarvitsevat sekä äidin, että isän. Heikkona hetkenä  työpaikalla, pikkujouluissa tai vappujuhlissa tälläinen kolmas henkilö voi tulla niin lähelle toista puolisoa, että kotona odottava perhe jää vaille turvaa.

Suurin häiriötä vaikuttava tekijä on alkoholi, jota viljellään laajalti firmojen juhlissa. Olen ollut siivoamassa jälkiä ja nähnyt huoneissa ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu vielä aamulla.

Myös erilaisissa koulutusviikonlopuissa, retkillä ja risteilyillä osa perheestä on kotona ja on tietämätön, mitä reittejä pitkin nuo kolmannet  "avioliiton häiritsijät" ovat tulleet elämää sotkemaan.

Sodan jälkeen kuulimme tarinoita, kun sodassa selvitynyt veteraani saapui kotiin, ja yhteisessä sängyssä olikin vieras mies. Sydän särkyi kun oli odottanut pääseväsnsä sodan kauhuista kodin lämpöön.

Täällä hyvässä isänmaassamme on monen eron syynä ja lasten heittelillejätön syynä perheriitoja, joita aiheuttavat nämä vastuuttomat häiritsijät, joille merkitsee vain oma taloudellinen tai muu hyöty jo varatun henkilön riistosta.

Joissakin tapauksissa toinen aviolpuoliso roikkuu ns. "väjässä hirressä" vuosikausia, kun hänellä ei ole omaa ammattia eikä varoja, mutta on sitoutunut henkilöön, joka on avioehdoissa ottanut kaiken omaisuuden itselleen.  Joissakin tapauksissa taas eron tullessa toinen jää kotiin, eikä toisella ole mitään asuntoa eikä varoja.

Ajatella sopii, eikö perheen hajottaminen ole suurempaa häirintää kuin ajatukseton nipistely, jonka voi käden viittauksella estää?

 

]]>
0 http://luukanvalma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246285-hairintaa#comments Avioliitto Häirintä Lapset Turvallisuus Sun, 19 Nov 2017 10:13:32 +0000 Valma Luukka http://luukanvalma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246285-hairintaa
Kirkon korkein auktoriteetti http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242993-kirkon-korkein-auktoriteetti <p><br />Pappi Kai Sadinmaan 14.9.2017 Helsingin hiippakunnalta saama &quot;kevytlevite-rangaistus&quot; (=tilanteeseen nähden kevyt rangaistus) ) samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on uusi askel tiellä, jolla irtaudutaan yhä etäämmäksi klassisesta kristinuskosta, joka perustuu Raamatun ilmoitukseen. Pappi Sadinmaa, joka kiistää Raamatun arvovallan, muovaten oman jumalansa käskyineen, saa vakavan moitteen ja jatkaa samaa rataa. Sadinmaa nuhteensa päivänä kehoittaa toisia tekemään samoin: Vihkikää kollegat.&nbsp;<br /><br />Avioliittolain muutos vaikuttaa kirkkoon varsin voimakkaasti ja nopealla aikataululla, kapinapappien ottaessa oikeuden omiin käsiinsä. Kirkon hajaannus on todellisuutta ja paikoin seurakunnissa on loppunut jo happi niiltä, jotka eivät avioliittolain muutosta tervehdi ilolla. Aika näyttää, tuleeko kirkosta kuin Amerikan yhdysvallat osavaltioineen. Päteekö kussakin hiippakunnassa eri säännöt ja lait?<br /><br />Puheet siitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisille olisi teologiset perustelut tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se, mitä Raamattu opettaa avioliitosta voitaisiin kylmänviileästi ohittaa. Raamatun alusta, sen loppuun asti avioliitto näyttäytyy vain naisen ja miehen välisenä liittona. Jeesus vahvistaa tämän avioliittokäsityksen Matteuksen evankeliumissa, viittaamalla 1.Mooseksen kirjaan ja luomiskertomukseen. Jeesuksen asettama apostoli Paavali opettaa yksiselitteisen kielteisesti samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista Roomalaiskirjeen 1.luvussa. Kysymys avioliitosta ei siten ole jokin kehällinen asia, vaan todellisuudessa se koskettaa kirkon opin ja uskon ydintä. (Onko Jumala ilmoittanut itsensä, tahtonsa ja voidaanko siihen luottaa?) Samaan kirkkoon ei mahdu kahta erilaista käsitystä Raamatusta ja Jumalasta. Monet kirkon sisällä tietävät tämän, mutta eivät sitä syystä tai toisesta julkisesti tunnusta.<br /><br />Kirkolliskokous marraskuussa päättää, mitä tehdään aloitteelle avioliittokäsityksen &rdquo;laajentamisesta&rdquo;. Kirkon on täysin mahdollista säilyttää avioliittokäsityksensä ennalleen, mutta ei se helppoa tule olemaan. Kirkolliskokousedustajien kannalta on keskeistä tietää, ettei Suomen laki velvoita kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkolla on laillinen oikeus vihkiä avioliittoon kirkon jäseniä oman oppinsa ja tunnustuksensa pohjalta. Professoreita myöten tämä tosiasia yritetään kuitenkin kiistää, sillä se palvelee heidän omia poliittisia intressejään. <em>Löylyä lissee! Tehdään kirkolle niin tukalat olot, että saadaan kirkko omaksumaan sukupuolineutraali avioliittokäsitys ja edistämään sitä. </em><br /><br />Kirkon pohtiessa avioliittokäsitystään, on sen katsottava asian kaikkia puolia. Kirkko voisi saada joidenkin jäsentensä, kuten valtamediankin varauksettoman myötäsuosion muuttamalla avioliittokäsitystään. Myöhemmin kirkon edessä saattaa kuitenkin seistä joukko ihmisiä kysymässä,<em> miksi te lähditte vahvistamaan sukupuolineutraalia ideologiaa yhteiskunnassa ja olitte mukana siinä muutoksessa, joka rikkoo lapsen oikeuksia ja kaventaa sanan- ja uskonnonvapautta?</em> Ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet avioliittolain muutoksen suorat ja epäsuorat seuraukset. Viime kädessä Suomen evankelis-luterilainen kirkko vastaa Työnantajansa edessä valinnoistaan ja ehkä tuossa taivaallisessa tuomiokapitulissa kerran kysytäänkin vain yksi kysymys: <em>Olitko uskollinen minun Sanalleni?</em><br /><br />Yhteiskunnallisella ja laillisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että jos joku henkilö tai taho painostaa kirkon työntekijää tai kirkkoa luopumaan naisen ja miehen välisestä avioliittokäsityksestä, hän pyrkii rajoittamaan uskonnonvapautta radikaalisti ja tulee rikkoneeksi myös oikeutta omantunnonvapauteen. On toki eri asia, että kirkon sisällä käydään keskustelua avioliitosta, silloin ei kyse uskonnonvapauden rajoittamisesta vaan pyrkimyksestä vastata kysymykseen:<em> Mitkä ovat avioliiton reunaehdot Raamatussa ja miten niiden pohjalta toimimme? </em>Silloinkin pätee tämä periaate: kirkon niin kuin yksittäisen kristitynkin tulee aina ojentautua korkeimman auktoriteetin alle ja se on Jeesus Kristus ja hänen muuttumaton sanansa.<br /><br />Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:<br /><br /><a href="http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222227-yle-ja-kapinapapit-sukupuolineutraalin-avioliiton-airueina">http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222227-yle-ja-kapinapapit-sukupuolineutraalin-avioliiton-airueina</a><br /><br /><a href="http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222943-kirkon-avioliittokasitys-pyritaan-hamartamaan">http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222943-kirkon-avioliittokasitys-pyritaan-hamartamaan</a><br />---<br /><br />Ps. En avaa tähän kommentointia, sillä Uusi Suomen ylläpito ei ole poistanut&nbsp; pyynnöistäni huolimatta kommentteja, joissa minua haukutaan mm. &rdquo;hirveäksi naiseksi, joka on sekaisin mieleltään.&quot; tai jossa arvioidaan seksuaalisuuttani. (Kaikista kommenteista on kuvakaappaukset) Uusi Suomi ei myöskään ole poistanut blogitekstejä, jotka on tehty vain siksi, että minua voi haukkua kommenttiosiossa ja niissä on jopa julkaistu esimieheni sähköposti-sitaatteja omien tulkintojen kera ja siten pyritty aiheuttamaan vahinkoa minulle. Uusi Suomen Puheenvuoro on hieno areena, jonka toivoisi säilyvän asiallisen keskustelun paikkana.<br /><br />Tahallinen ja toistuva US-kommentointiohjeiden rikkominen voi johtaa siihen, että laitan henkilölle eston, niin ettei hän voi enää kommentoida blogiani. Ei liikuta minua.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Pappi Kai Sadinmaan 14.9.2017 Helsingin hiippakunnalta saama "kevytlevite-rangaistus" (=tilanteeseen nähden kevyt rangaistus) ) samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on uusi askel tiellä, jolla irtaudutaan yhä etäämmäksi klassisesta kristinuskosta, joka perustuu Raamatun ilmoitukseen. Pappi Sadinmaa, joka kiistää Raamatun arvovallan, muovaten oman jumalansa käskyineen, saa vakavan moitteen ja jatkaa samaa rataa. Sadinmaa nuhteensa päivänä kehoittaa toisia tekemään samoin: Vihkikää kollegat. 

Avioliittolain muutos vaikuttaa kirkkoon varsin voimakkaasti ja nopealla aikataululla, kapinapappien ottaessa oikeuden omiin käsiinsä. Kirkon hajaannus on todellisuutta ja paikoin seurakunnissa on loppunut jo happi niiltä, jotka eivät avioliittolain muutosta tervehdi ilolla. Aika näyttää, tuleeko kirkosta kuin Amerikan yhdysvallat osavaltioineen. Päteekö kussakin hiippakunnassa eri säännöt ja lait?

Puheet siitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisille olisi teologiset perustelut tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se, mitä Raamattu opettaa avioliitosta voitaisiin kylmänviileästi ohittaa. Raamatun alusta, sen loppuun asti avioliitto näyttäytyy vain naisen ja miehen välisenä liittona. Jeesus vahvistaa tämän avioliittokäsityksen Matteuksen evankeliumissa, viittaamalla 1.Mooseksen kirjaan ja luomiskertomukseen. Jeesuksen asettama apostoli Paavali opettaa yksiselitteisen kielteisesti samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista Roomalaiskirjeen 1.luvussa. Kysymys avioliitosta ei siten ole jokin kehällinen asia, vaan todellisuudessa se koskettaa kirkon opin ja uskon ydintä. (Onko Jumala ilmoittanut itsensä, tahtonsa ja voidaanko siihen luottaa?) Samaan kirkkoon ei mahdu kahta erilaista käsitystä Raamatusta ja Jumalasta. Monet kirkon sisällä tietävät tämän, mutta eivät sitä syystä tai toisesta julkisesti tunnusta.

Kirkolliskokous marraskuussa päättää, mitä tehdään aloitteelle avioliittokäsityksen ”laajentamisesta”. Kirkon on täysin mahdollista säilyttää avioliittokäsityksensä ennalleen, mutta ei se helppoa tule olemaan. Kirkolliskokousedustajien kannalta on keskeistä tietää, ettei Suomen laki velvoita kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkolla on laillinen oikeus vihkiä avioliittoon kirkon jäseniä oman oppinsa ja tunnustuksensa pohjalta. Professoreita myöten tämä tosiasia yritetään kuitenkin kiistää, sillä se palvelee heidän omia poliittisia intressejään. Löylyä lissee! Tehdään kirkolle niin tukalat olot, että saadaan kirkko omaksumaan sukupuolineutraali avioliittokäsitys ja edistämään sitä.

Kirkon pohtiessa avioliittokäsitystään, on sen katsottava asian kaikkia puolia. Kirkko voisi saada joidenkin jäsentensä, kuten valtamediankin varauksettoman myötäsuosion muuttamalla avioliittokäsitystään. Myöhemmin kirkon edessä saattaa kuitenkin seistä joukko ihmisiä kysymässä, miksi te lähditte vahvistamaan sukupuolineutraalia ideologiaa yhteiskunnassa ja olitte mukana siinä muutoksessa, joka rikkoo lapsen oikeuksia ja kaventaa sanan- ja uskonnonvapautta? Ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet avioliittolain muutoksen suorat ja epäsuorat seuraukset. Viime kädessä Suomen evankelis-luterilainen kirkko vastaa Työnantajansa edessä valinnoistaan ja ehkä tuossa taivaallisessa tuomiokapitulissa kerran kysytäänkin vain yksi kysymys: Olitko uskollinen minun Sanalleni?

Yhteiskunnallisella ja laillisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että jos joku henkilö tai taho painostaa kirkon työntekijää tai kirkkoa luopumaan naisen ja miehen välisestä avioliittokäsityksestä, hän pyrkii rajoittamaan uskonnonvapautta radikaalisti ja tulee rikkoneeksi myös oikeutta omantunnonvapauteen. On toki eri asia, että kirkon sisällä käydään keskustelua avioliitosta, silloin ei kyse uskonnonvapauden rajoittamisesta vaan pyrkimyksestä vastata kysymykseen: Mitkä ovat avioliiton reunaehdot Raamatussa ja miten niiden pohjalta toimimme? Silloinkin pätee tämä periaate: kirkon niin kuin yksittäisen kristitynkin tulee aina ojentautua korkeimman auktoriteetin alle ja se on Jeesus Kristus ja hänen muuttumaton sanansa.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:

http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222227-yle-ja-kapinapapit-sukupuolineutraalin-avioliiton-airueina

http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222943-kirkon-avioliittokasitys-pyritaan-hamartamaan
---

Ps. En avaa tähän kommentointia, sillä Uusi Suomen ylläpito ei ole poistanut  pyynnöistäni huolimatta kommentteja, joissa minua haukutaan mm. ”hirveäksi naiseksi, joka on sekaisin mieleltään." tai jossa arvioidaan seksuaalisuuttani. (Kaikista kommenteista on kuvakaappaukset) Uusi Suomi ei myöskään ole poistanut blogitekstejä, jotka on tehty vain siksi, että minua voi haukkua kommenttiosiossa ja niissä on jopa julkaistu esimieheni sähköposti-sitaatteja omien tulkintojen kera ja siten pyritty aiheuttamaan vahinkoa minulle. Uusi Suomen Puheenvuoro on hieno areena, jonka toivoisi säilyvän asiallisen keskustelun paikkana.

Tahallinen ja toistuva US-kommentointiohjeiden rikkominen voi johtaa siihen, että laitan henkilölle eston, niin ettei hän voi enää kommentoida blogiani. Ei liikuta minua.


 

]]>
0 Avioliitto Suomen evl.lut kirkko Sun, 17 Sep 2017 10:59:09 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242993-kirkon-korkein-auktoriteetti
Jos vaihteeksi keskusteltaisiin uskonnottomien avioliitto-oikeudesta... http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242822-jos-vaihteeksi-keskusteltaisiin-uskonnottomien-avioliitto-oikeudesta <p>Avioliitto on monille tärkeä tapahtuma. Itselleni se on juridinen tapahtuma. Joskin melko ajankohtainen, aion siirtyä sellaiseen säätyyn. Juridiikkaan liittyvät edut ovat sen suuntaisia että katson sen olevan järkevää - siitä huolimatta että olenkin nauttinut siitä että on yhä joitain yksittäisiä ihmisiä joita &quot;susiparina&quot; eläminen häiritsee. Ihan heidän vuokseen en kuitenkaan jaksa ihan kaikkea mutkikkuutta. Olen elänyt puolisoni kanssa yhdessä hieman yli 15 vuotta, joten en usko että asia omalla kohdallani muuttaa arkea juuri mitenkään. Minulle ei ole mitään symbolista väliä onko jossain byrokraattisessa rastissa ties mitä. Ihmisen arvostus ei minulla riipu näin pinnallisista asioista.<br /><br />Byrokratia on kuitenkin sellainen valta että se toimii omillaan välittämättä siitä välitänkö siitä. Ja byrokratia vaikuttaakin hyvin erilaiselta kuin Jumala. Molemmat ovat kenties mielivaltaisia mielikuvituksenvaraisia konstrukteja. Mutta vain toinen näistä voi oikeasti vaikuttaa elämääni jos päätän elää sen sääntöjen ulkopuolella. (Toki tässä on syytä muistaa että uskonnot instituutioina ovat hyvinkin todellisia ja uskovaisten nokkavuuksien sietämiseen tulee suhtautua kuin byrokraattien vaateisiin. Ne ovat olemassa ja ne eivät ole mitättömiä.) Tätä kautta avioliitto on kohdallani niinsanotusti kätevä.<br /><br />Tässä kohden avioliitto on tietenkin monella muullakin tavalla ajankohtainen. Jostain syystä ihmiset pitävät muiden ihmisten avioliittoelämään puuttumisesta. Mutta sellaisella tavalla jossa kiinnostus ei kohdistu minun avioliittooni, varsinkaan siinä muodossa että minulle lähetettäisiin hirveästi lahjoja tämän vuoksi. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita homojen avioliitosta. Yhä. Vaikka lainmuutoskin saatiin voimaan.<br /><strong>1: </strong>Tällä hetkellä riita koskee omalta kannaltani merkityksetöntä skismaa. Sitä saadaanko homot avioon kirkossa vai ei. Itse en ymmärrä miten kirkon historiallinen tausta huomioiden kukaan homo haluaisi naimisiin kirkossa. Mutta toisaalta minun välittämiseni eivät ole mielestäni kovin tärkeä pointti määrätä muiden tekemisistä. Muutoin olen sitä mieltä että kirkko syrjikööt sisäisesti ketä lystää kunhan ei vaadi rahoitusta uskovaisten toiminnalle. Eli päättäkööt mitä päättäkööt ja ihmiset äänestäkööt jaloillaan.<br /><br />Kyseessä on tietenkin se, miten kirkko hoitaa asian. Tai tarkemmin; Miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko hoitaa asian. Olen käsittänyt että ortodokseilla on tässä enemmän pelivaraa. Sen sijaan evankelis-luterilainen kirkko elää siinä tilassa jossa se joutuu valitsemaan keitä jäseniään suututtaa. Tähän on liittynyt myös se mietintä pitäisikö varmuuden vuoksi luopua kokonaan vihkioikeudesta.&nbsp;Tästä on keskusteltu esimerkiksi <a href="https://areena.yle.fi/1-4187150">YLEn horisontissa</a>.<br /><br /><strong>Kirkko on hyvä.</strong><br /><br />Tässä on korostunut se, että ihmiset hyötyvät voimakkaasti kirkon avioliittohoitamisesta. Ja tämä hyöty on laajaa ja selvästi positiivista. On selvitetty, että jos ei välitetä Jumalan sanasta ja dogmasta, niin voidaan huomata että uskonto instituutiona on monille vähintään yhtä kätevä kuin avioliitto on minulle. Etuja on esimerkiksi se, että;</p><p><strong>1:</strong> Papit ovat melko joustavia vihkipaikan suhteen. Tätä kautta ihmiset voivat valita vihkipaikkoja huomattavankin joustavasti. Tämä koskee tietenkin jo sitä että kirkot ovat varsin hienoja paikkoja. Mutta sen lisäksi papin saa matkustamaan. Molemmat näistä ovat tietenkin hyötyjä.</p><p><strong>2: </strong>Sama joustavuus koskee myös vihkiaikoja. Papin saa vihkaisemaan ennen kaikkea viikonloppuisin. Ei tarvitse olla virka-ajan rajoittamana. Näin ne jotka siviilivihkivät itsensä, joutuvat huomiomaan sen että heidän on oltava toimistolla virka-aikana, ja useissa paikoissa paikat eivät ole edes auki kaikkina arkipäivinä. Tämä on erityisen vaikuttavaa jos satut vaikkapa olemaan yksityisyrittäjä joka ei voi vain ottaa vapaapäiviä. Sama koskee toki monia muitakin työpaikkoja. Vapaapäivien järjestäminen ei ole yksinkertaista. Tätä kautta kirkolla on tarjota selvä hyöty verrattuna vaihtoehtoonsa.</p><p><strong>3:</strong> Kirkossa avioon meneminen on halpaa. Ssiviilivihkiminen maksaa 150 &euro; + matkakulut, jos se tehdään virkapaikan ulkopuolella ja 250 &euro; + matkakulut, jos se tehdään virka-ajan ulkopuolella. Virka-ajan ulkopuolella toimitettavista vihkimistä veloitetaan matkakustannus, vaikka se vihkiminen tapahtuisi virkapaikalla. Toisaalta mukana on aina catch; Virkapaikan ja -ajan ylittävä palvelu on vihkijälle vapaaehtoista, joten vihkipari ei voi vaatia tai käskeä siviilivihkijää vihkimään virka-ajan tai -paikan ulkopuolella haluamassaan paikassa. Kaikkialla näitä suostuvia vihkijöitä ei ole ja silloin riittää että vihkimisen voi suorittaa virkapaikalla virka-aikana. Kirkossa harvemmin tulee tämänlaista tilannetta vastaan.</p><p><strong>4:</strong> Kirkkoja on kaikkialla. Joka ikisellä paikkakunnalla on kirkkoherranvirasto ja useita kirkkoja.&nbsp;Suomessa on vain yhdeksän maistaattia, joilla yhteensä 36 toimipistettä. Matka maistraattiin - tai käräjäoikeuteen - on paljon pitempi. Pohjois-Suomessa enimmillään useita satoja kilometrejä. Etelä-Suomessakin usein tunnin ajomatka. Asia on vielä mutkikkaampi jos on kuten minä. Eli ihminen joka ei omista autoa. Puolisollanikaan ei ole autoa. Tämä vaikuttaa jokseenkin ankarasti matka-aikaan. Eikä nopeuttavasti. Tämä on erityisen miellyttävä asia yhdistettynä virka-aikaan ja paikkaan menemisen kanssa. Asiassa on vieläpä sellainen jännittävä catch että siviilivihkimispaikkojen aukioloaikoja ja lukumääriä on pienennetty. Niiden määrä ei siis kasva kirkosta eronneiden määrien mukaan vaan pikemminkin päinvastoin.<br /><br />Toki tässä on asioita jotka koskevat yhteiskuntaakin; Suomessa on vain noin 500 siviilivihkijää. Jos kirkko lopettaisi avioliittoon saattamisen, heidän määräänsä pitäisi nopeasti kasvattaa jostain. Yhteiskunnan kun on kuitenkin mahdollistettava avioliitto. Tätä kautta valtiolle tulisi aika paljon kuluja. Koska ihmisten etsiminen ja palkkaaminen maksaa.<br /><br /><strong>Kirkko on huono.</strong><br /><br />Ylläoleva lista kirkon tarjoamista eduista oli toki jo sinällään sävytetty vertailulla. Vertailulla siitä mihin kirkon jäsen voisi joutua jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan. Tämä tarjoaa hienon pointin siitä miten hyvä tämä kirkon avioliittoasia on. Tämän varjopuolena on tietenkin se, että jos ei kuuluta kirkkoon niin nämä huononnukset ovat standardi.<br /><br />Toisin sanoen mitä vahvemmin kirkosta löytyy argumentteja sen puolesta että sen järjestelmä hyödyttää ihmisiä, sitä vahvemmin se alleviivaa viestiä jonka mukaan avioliittoon pääseminen ei ole kovinkaan samanlaatuista eri vakaumusten kanssa.<br /><br />Kirkon palvelu on itse asiassa niin hyvä, että en tavallaan ihmettele miksi jotkut saattavat liittyä kirkkoon vain naimisiinmenon vuoksi. Tätä kirkon sisällä pidetään vapaamatkustamisena. Mitä se varmasti onkin. Mutta toisaalta he eivät voi ilmiölle oikein mitään. Emme toki ole liittymässä kirkkoon tämän vuoksi koska antipatiamme instituutiota kohtaan ovat niin kovat että siihen identifioituminen - vaikka vain sen vuoksi että saa tuotettua hitusen talouskuluja talolle avioliittokuluja tuottamalla - on melkolailla mahdottomuus.<br /><br />Toisaalta on selvää että yhteiskunnalla ei ole painetta korjata tilannetta koska <em>kirkko hoitaa</em>. Toisin sanoen kirkon olemassaolo mainiona toimintana johtaa siihen että ei ole tarvetta hoitaa asiaa niiden - määrältään kasvavien ja aika suurilukuisten puolelle - jotka eivät satu hoitamaan asiaa kirkon kautta. ; Toki tässä on laajemminkin ongelma. Kirkko tekee monessa asiassa hyvää ja tätä kautta sen tehtävänä on olla laastarina temppuihin jotka ovat teoriassa kunnan hommia. Ja kun se tekee tätä, kunnalla ei ole mitään intoa kuluttaa väheneviä budjettejaan siihen että se hoitaisi asiaa muutenkin. Joka johtaa siihen että jokaisessa tälläisessä asemassa on elämän kannalta edullista kuulua kirkkoon. Tämänlaisilla asioilla on vaikutusta siihen miten uskonnonvapaus toteutuu elämässä. Ja takana ei ole ainuttakaan uskonnottomia vihaavaa ajatusta. Pelkästään hyvää tekeviä ihmisiä. Usein ongelmien kohdalla puhutaan liikaakin motiiveista. Itse en pidä mitään niin vaarallisena kuin isoa laumaa hyvätahtoisia tyyppejä jotka eivät mieti tekojensa seurannaisvaikutuksia loppuun asti..</p><p><strong>Miksi homot keskusteluttavat mutta ateistit eivät?</strong><br /><br />Kun eletään yhteiskunnassa jossa kirkon suosio on itse asiassa laskusuunnassa - ja etenkin nuoret avioliittoikäiset ovat yllättävänkin usein kirkosta eronneita - vaikuttaa ero avioliittoon pääsemisessä monien elämässä aika paljon. (Sen huomaa kun asiaa lähtee pyörittelemään kuten meillä pikku hiljaa harkiten ollaan tekemässä.) Kirkon edut jäävät monilta pois ja tämä tuottaa eriarvoisuutta vakaumusten välille.<br /><br />Toki tässä on hyvin suuri ero homojen avioliittoon nähden. Nimittäin se, että homojen kohdalla keskustelussa oli se saavatko he lainkaan avioliittoa. Homojen avioliittoa ei kriminalisoitu koska ei voida kriminalisoida mitään mitä ei ole olemassa. Se haluttiin kieltää. Toisin sanoen homoilta haluttiin estää. Homojen kohdalla kysymys oli toisin sanoen formaalista pääsystä (<em>formal access</em>) avioliittoon. Uskonnottomien vaikeutukset taas koskevat aineellista pääsyä (<em>substantive access</em>) samaan oikeuteen.<br /><br />Ihmisoikeuspuolella tästä erosta puhutaan paljon. Ja aika yleinen teema on se, että jos oikeus on vain paperilla, se ei ole oikeasti samaa kuin ihmisoikeusasioiden tai muiden oikeuksien toteutuminen. Vaikka tietenkin usein asiaa esitetään siten että asiat olisivat hyvin kun laki on hyvin. &quot;On kielletty&quot; -teema lakikirjan kanssa on tietenkin helppoa ja vaivatonta tehdä. Se muu vaatisi käytännön tasolle astumista.<br /><br />On tietenkin yksinkertaista katsoa vain lakikirjaa ja katsoa mikä on paperilla kiellettyä. Mutta samalla olisi syytä muistaa, että käytännössä on katsottava myös sitä, että jos kukaan ei varmista että oikeus on muualla kuin papereissa, se ei välttämättä ole kuin siellä. Tässä mielessä monesti onkin syytä panostaa oikeustietoisuuteen eikä pelkästään siihen mikä on annettu paperille oikeutena.<br /><strong>1:</strong>&nbsp;Esimerkiksi Suomen uskonnonvapauslain kohdalla katson että laki on suurimmalta osalta kunnossa ja ihmisten asenteet ovat ne jotka on korjattava; Moni pitää lain antamien oikeuksien vaatimista &quot;pikkumaisuutena&quot; vaikkapa silloin kun joku<a href="http://aitoavioliitto.fi/uutiset/opettajan-oikeus-kasvattaa-arvona-aito-avioliitto/"> Aito Avioliittolainen</a> puhuu opettajan oikeudesta kasvattaa opettajan kristillisten näkemysten mukaan ns. &quot;totuudenmukaisuuden nimissä&quot;. Laki on hyvä, mutta lain rikkomisen näytön kerääminen menee jopa &quot;pikkumaisuusvaiheen&quot; jälkeen helposti &quot;juupas-eipäs&quot; väännöksi jossa on esimerkiksi sana vastaan sana -tilanteita. Sanotaan näin että tämä yhdistelmä yhdessä röyhkeyden kanssa mahdollistaa kaikenlaista.<br /><strong>2:</strong>&nbsp;Yleinen koulukirjaesimerkki globaalissa maailmassa tästä erosta on aborttioikeus USA:ssa. Monissa paikoin abortti on laillista mutta samalla niihin pääseminen on tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi joten itse asiassa se ei ole käytännössä mahdollista vaikka laki ei kielläkään. Tässä kohden ei ole väliä kannattaako vai vastustaako aborttia. Tärkeää on huomata ero lain salliman ja käytännössä tapahtuvan välillä.&nbsp;<br /><br />Jos ihmisellä on oikeus (hetero)avioliittoon mutta raha, saatavuus ja pääsy tehdään mahdollisimman vaikeaksi, ei lupa paperilla merkitse kovinkaan paljoa. Jos et voi oikein mitenkään saada palvelua johon sinulla on oikeus paperilla, tämä oikeus ei merkitse elämäsi kannalta hittojakaan. Jos asia on mahdollistettu se on kuin uskonto tai avioliittolain tuomat edut. Jos sitä ei ole mahdollistettu se on kuin Jumala jonka kohdalla ei ole oikeasti käytännössä väliä onko se olemassa vai ei koska tämä olemassaolo ei tunnu muuttavan yhtään mitään mitä missään tapahtuu.<br /><br />Itse en näe että kirkolta pitäisi ottaa vihkioikeutta pois. Sen sijaan pitäisi miettiä miten uskonnottomien vihkioikeuksia voitaisiin laajentaa. Ongelmana on se, että esimerkiksi uskonnottomien Pro-Seremoniat ei saa vihkiä ihmisiä. Koska joku on päättänyt että Pyhä Kirja tai muu vastaava on tärkeää että saadaan uskonnoksi ja jotta voidaan myöntää näitä oikeuksia. Itse näkisin että kirkolta ei välttämättä tarvitse ottaa mitään pois - en ole niitä jotka korjaavat ensimmäisenä tasa-arvon ongelmia kenkkuuttamalla niitä joilla asiat ovat hyvin, tämä on harkinnassa tiellä vasta jos siinä heikoimmilla olevien asioita ei saada hyviksi. Sen sijaan kannattaisi kenties muuttaa tähän liittyviä lakeja ja käytänteitä niin että entistä useampi pääsisi näppärästi naimisiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Avioliitto on monille tärkeä tapahtuma. Itselleni se on juridinen tapahtuma. Joskin melko ajankohtainen, aion siirtyä sellaiseen säätyyn. Juridiikkaan liittyvät edut ovat sen suuntaisia että katson sen olevan järkevää - siitä huolimatta että olenkin nauttinut siitä että on yhä joitain yksittäisiä ihmisiä joita "susiparina" eläminen häiritsee. Ihan heidän vuokseen en kuitenkaan jaksa ihan kaikkea mutkikkuutta. Olen elänyt puolisoni kanssa yhdessä hieman yli 15 vuotta, joten en usko että asia omalla kohdallani muuttaa arkea juuri mitenkään. Minulle ei ole mitään symbolista väliä onko jossain byrokraattisessa rastissa ties mitä. Ihmisen arvostus ei minulla riipu näin pinnallisista asioista.

Byrokratia on kuitenkin sellainen valta että se toimii omillaan välittämättä siitä välitänkö siitä. Ja byrokratia vaikuttaakin hyvin erilaiselta kuin Jumala. Molemmat ovat kenties mielivaltaisia mielikuvituksenvaraisia konstrukteja. Mutta vain toinen näistä voi oikeasti vaikuttaa elämääni jos päätän elää sen sääntöjen ulkopuolella. (Toki tässä on syytä muistaa että uskonnot instituutioina ovat hyvinkin todellisia ja uskovaisten nokkavuuksien sietämiseen tulee suhtautua kuin byrokraattien vaateisiin. Ne ovat olemassa ja ne eivät ole mitättömiä.) Tätä kautta avioliitto on kohdallani niinsanotusti kätevä.

Tässä kohden avioliitto on tietenkin monella muullakin tavalla ajankohtainen. Jostain syystä ihmiset pitävät muiden ihmisten avioliittoelämään puuttumisesta. Mutta sellaisella tavalla jossa kiinnostus ei kohdistu minun avioliittooni, varsinkaan siinä muodossa että minulle lähetettäisiin hirveästi lahjoja tämän vuoksi. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita homojen avioliitosta. Yhä. Vaikka lainmuutoskin saatiin voimaan.
1: Tällä hetkellä riita koskee omalta kannaltani merkityksetöntä skismaa. Sitä saadaanko homot avioon kirkossa vai ei. Itse en ymmärrä miten kirkon historiallinen tausta huomioiden kukaan homo haluaisi naimisiin kirkossa. Mutta toisaalta minun välittämiseni eivät ole mielestäni kovin tärkeä pointti määrätä muiden tekemisistä. Muutoin olen sitä mieltä että kirkko syrjikööt sisäisesti ketä lystää kunhan ei vaadi rahoitusta uskovaisten toiminnalle. Eli päättäkööt mitä päättäkööt ja ihmiset äänestäkööt jaloillaan.

Kyseessä on tietenkin se, miten kirkko hoitaa asian. Tai tarkemmin; Miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko hoitaa asian. Olen käsittänyt että ortodokseilla on tässä enemmän pelivaraa. Sen sijaan evankelis-luterilainen kirkko elää siinä tilassa jossa se joutuu valitsemaan keitä jäseniään suututtaa. Tähän on liittynyt myös se mietintä pitäisikö varmuuden vuoksi luopua kokonaan vihkioikeudesta. Tästä on keskusteltu esimerkiksi YLEn horisontissa.

Kirkko on hyvä.

Tässä on korostunut se, että ihmiset hyötyvät voimakkaasti kirkon avioliittohoitamisesta. Ja tämä hyöty on laajaa ja selvästi positiivista. On selvitetty, että jos ei välitetä Jumalan sanasta ja dogmasta, niin voidaan huomata että uskonto instituutiona on monille vähintään yhtä kätevä kuin avioliitto on minulle. Etuja on esimerkiksi se, että;

1: Papit ovat melko joustavia vihkipaikan suhteen. Tätä kautta ihmiset voivat valita vihkipaikkoja huomattavankin joustavasti. Tämä koskee tietenkin jo sitä että kirkot ovat varsin hienoja paikkoja. Mutta sen lisäksi papin saa matkustamaan. Molemmat näistä ovat tietenkin hyötyjä.

2: Sama joustavuus koskee myös vihkiaikoja. Papin saa vihkaisemaan ennen kaikkea viikonloppuisin. Ei tarvitse olla virka-ajan rajoittamana. Näin ne jotka siviilivihkivät itsensä, joutuvat huomiomaan sen että heidän on oltava toimistolla virka-aikana, ja useissa paikoissa paikat eivät ole edes auki kaikkina arkipäivinä. Tämä on erityisen vaikuttavaa jos satut vaikkapa olemaan yksityisyrittäjä joka ei voi vain ottaa vapaapäiviä. Sama koskee toki monia muitakin työpaikkoja. Vapaapäivien järjestäminen ei ole yksinkertaista. Tätä kautta kirkolla on tarjota selvä hyöty verrattuna vaihtoehtoonsa.

3: Kirkossa avioon meneminen on halpaa. Ssiviilivihkiminen maksaa 150 € + matkakulut, jos se tehdään virkapaikan ulkopuolella ja 250 € + matkakulut, jos se tehdään virka-ajan ulkopuolella. Virka-ajan ulkopuolella toimitettavista vihkimistä veloitetaan matkakustannus, vaikka se vihkiminen tapahtuisi virkapaikalla. Toisaalta mukana on aina catch; Virkapaikan ja -ajan ylittävä palvelu on vihkijälle vapaaehtoista, joten vihkipari ei voi vaatia tai käskeä siviilivihkijää vihkimään virka-ajan tai -paikan ulkopuolella haluamassaan paikassa. Kaikkialla näitä suostuvia vihkijöitä ei ole ja silloin riittää että vihkimisen voi suorittaa virkapaikalla virka-aikana. Kirkossa harvemmin tulee tämänlaista tilannetta vastaan.

4: Kirkkoja on kaikkialla. Joka ikisellä paikkakunnalla on kirkkoherranvirasto ja useita kirkkoja. Suomessa on vain yhdeksän maistaattia, joilla yhteensä 36 toimipistettä. Matka maistraattiin - tai käräjäoikeuteen - on paljon pitempi. Pohjois-Suomessa enimmillään useita satoja kilometrejä. Etelä-Suomessakin usein tunnin ajomatka. Asia on vielä mutkikkaampi jos on kuten minä. Eli ihminen joka ei omista autoa. Puolisollanikaan ei ole autoa. Tämä vaikuttaa jokseenkin ankarasti matka-aikaan. Eikä nopeuttavasti. Tämä on erityisen miellyttävä asia yhdistettynä virka-aikaan ja paikkaan menemisen kanssa. Asiassa on vieläpä sellainen jännittävä catch että siviilivihkimispaikkojen aukioloaikoja ja lukumääriä on pienennetty. Niiden määrä ei siis kasva kirkosta eronneiden määrien mukaan vaan pikemminkin päinvastoin.

Toki tässä on asioita jotka koskevat yhteiskuntaakin; Suomessa on vain noin 500 siviilivihkijää. Jos kirkko lopettaisi avioliittoon saattamisen, heidän määräänsä pitäisi nopeasti kasvattaa jostain. Yhteiskunnan kun on kuitenkin mahdollistettava avioliitto. Tätä kautta valtiolle tulisi aika paljon kuluja. Koska ihmisten etsiminen ja palkkaaminen maksaa.

Kirkko on huono.

Ylläoleva lista kirkon tarjoamista eduista oli toki jo sinällään sävytetty vertailulla. Vertailulla siitä mihin kirkon jäsen voisi joutua jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan. Tämä tarjoaa hienon pointin siitä miten hyvä tämä kirkon avioliittoasia on. Tämän varjopuolena on tietenkin se, että jos ei kuuluta kirkkoon niin nämä huononnukset ovat standardi.

Toisin sanoen mitä vahvemmin kirkosta löytyy argumentteja sen puolesta että sen järjestelmä hyödyttää ihmisiä, sitä vahvemmin se alleviivaa viestiä jonka mukaan avioliittoon pääseminen ei ole kovinkaan samanlaatuista eri vakaumusten kanssa.

Kirkon palvelu on itse asiassa niin hyvä, että en tavallaan ihmettele miksi jotkut saattavat liittyä kirkkoon vain naimisiinmenon vuoksi. Tätä kirkon sisällä pidetään vapaamatkustamisena. Mitä se varmasti onkin. Mutta toisaalta he eivät voi ilmiölle oikein mitään. Emme toki ole liittymässä kirkkoon tämän vuoksi koska antipatiamme instituutiota kohtaan ovat niin kovat että siihen identifioituminen - vaikka vain sen vuoksi että saa tuotettua hitusen talouskuluja talolle avioliittokuluja tuottamalla - on melkolailla mahdottomuus.

Toisaalta on selvää että yhteiskunnalla ei ole painetta korjata tilannetta koska kirkko hoitaa. Toisin sanoen kirkon olemassaolo mainiona toimintana johtaa siihen että ei ole tarvetta hoitaa asiaa niiden - määrältään kasvavien ja aika suurilukuisten puolelle - jotka eivät satu hoitamaan asiaa kirkon kautta. ; Toki tässä on laajemminkin ongelma. Kirkko tekee monessa asiassa hyvää ja tätä kautta sen tehtävänä on olla laastarina temppuihin jotka ovat teoriassa kunnan hommia. Ja kun se tekee tätä, kunnalla ei ole mitään intoa kuluttaa väheneviä budjettejaan siihen että se hoitaisi asiaa muutenkin. Joka johtaa siihen että jokaisessa tälläisessä asemassa on elämän kannalta edullista kuulua kirkkoon. Tämänlaisilla asioilla on vaikutusta siihen miten uskonnonvapaus toteutuu elämässä. Ja takana ei ole ainuttakaan uskonnottomia vihaavaa ajatusta. Pelkästään hyvää tekeviä ihmisiä. Usein ongelmien kohdalla puhutaan liikaakin motiiveista. Itse en pidä mitään niin vaarallisena kuin isoa laumaa hyvätahtoisia tyyppejä jotka eivät mieti tekojensa seurannaisvaikutuksia loppuun asti..

Miksi homot keskusteluttavat mutta ateistit eivät?

Kun eletään yhteiskunnassa jossa kirkon suosio on itse asiassa laskusuunnassa - ja etenkin nuoret avioliittoikäiset ovat yllättävänkin usein kirkosta eronneita - vaikuttaa ero avioliittoon pääsemisessä monien elämässä aika paljon. (Sen huomaa kun asiaa lähtee pyörittelemään kuten meillä pikku hiljaa harkiten ollaan tekemässä.) Kirkon edut jäävät monilta pois ja tämä tuottaa eriarvoisuutta vakaumusten välille.

Toki tässä on hyvin suuri ero homojen avioliittoon nähden. Nimittäin se, että homojen kohdalla keskustelussa oli se saavatko he lainkaan avioliittoa. Homojen avioliittoa ei kriminalisoitu koska ei voida kriminalisoida mitään mitä ei ole olemassa. Se haluttiin kieltää. Toisin sanoen homoilta haluttiin estää. Homojen kohdalla kysymys oli toisin sanoen formaalista pääsystä (formal access) avioliittoon. Uskonnottomien vaikeutukset taas koskevat aineellista pääsyä (substantive access) samaan oikeuteen.

Ihmisoikeuspuolella tästä erosta puhutaan paljon. Ja aika yleinen teema on se, että jos oikeus on vain paperilla, se ei ole oikeasti samaa kuin ihmisoikeusasioiden tai muiden oikeuksien toteutuminen. Vaikka tietenkin usein asiaa esitetään siten että asiat olisivat hyvin kun laki on hyvin. "On kielletty" -teema lakikirjan kanssa on tietenkin helppoa ja vaivatonta tehdä. Se muu vaatisi käytännön tasolle astumista.

On tietenkin yksinkertaista katsoa vain lakikirjaa ja katsoa mikä on paperilla kiellettyä. Mutta samalla olisi syytä muistaa, että käytännössä on katsottava myös sitä, että jos kukaan ei varmista että oikeus on muualla kuin papereissa, se ei välttämättä ole kuin siellä. Tässä mielessä monesti onkin syytä panostaa oikeustietoisuuteen eikä pelkästään siihen mikä on annettu paperille oikeutena.
1: Esimerkiksi Suomen uskonnonvapauslain kohdalla katson että laki on suurimmalta osalta kunnossa ja ihmisten asenteet ovat ne jotka on korjattava; Moni pitää lain antamien oikeuksien vaatimista "pikkumaisuutena" vaikkapa silloin kun joku Aito Avioliittolainen puhuu opettajan oikeudesta kasvattaa opettajan kristillisten näkemysten mukaan ns. "totuudenmukaisuuden nimissä". Laki on hyvä, mutta lain rikkomisen näytön kerääminen menee jopa "pikkumaisuusvaiheen" jälkeen helposti "juupas-eipäs" väännöksi jossa on esimerkiksi sana vastaan sana -tilanteita. Sanotaan näin että tämä yhdistelmä yhdessä röyhkeyden kanssa mahdollistaa kaikenlaista.
2: Yleinen koulukirjaesimerkki globaalissa maailmassa tästä erosta on aborttioikeus USA:ssa. Monissa paikoin abortti on laillista mutta samalla niihin pääseminen on tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi joten itse asiassa se ei ole käytännössä mahdollista vaikka laki ei kielläkään. Tässä kohden ei ole väliä kannattaako vai vastustaako aborttia. Tärkeää on huomata ero lain salliman ja käytännössä tapahtuvan välillä. 

Jos ihmisellä on oikeus (hetero)avioliittoon mutta raha, saatavuus ja pääsy tehdään mahdollisimman vaikeaksi, ei lupa paperilla merkitse kovinkaan paljoa. Jos et voi oikein mitenkään saada palvelua johon sinulla on oikeus paperilla, tämä oikeus ei merkitse elämäsi kannalta hittojakaan. Jos asia on mahdollistettu se on kuin uskonto tai avioliittolain tuomat edut. Jos sitä ei ole mahdollistettu se on kuin Jumala jonka kohdalla ei ole oikeasti käytännössä väliä onko se olemassa vai ei koska tämä olemassaolo ei tunnu muuttavan yhtään mitään mitä missään tapahtuu.

Itse en näe että kirkolta pitäisi ottaa vihkioikeutta pois. Sen sijaan pitäisi miettiä miten uskonnottomien vihkioikeuksia voitaisiin laajentaa. Ongelmana on se, että esimerkiksi uskonnottomien Pro-Seremoniat ei saa vihkiä ihmisiä. Koska joku on päättänyt että Pyhä Kirja tai muu vastaava on tärkeää että saadaan uskonnoksi ja jotta voidaan myöntää näitä oikeuksia. Itse näkisin että kirkolta ei välttämättä tarvitse ottaa mitään pois - en ole niitä jotka korjaavat ensimmäisenä tasa-arvon ongelmia kenkkuuttamalla niitä joilla asiat ovat hyvin, tämä on harkinnassa tiellä vasta jos siinä heikoimmilla olevien asioita ei saada hyviksi. Sen sijaan kannattaisi kenties muuttaa tähän liittyviä lakeja ja käytänteitä niin että entistä useampi pääsisi näppärästi naimisiin.

]]>
10 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242822-jos-vaihteeksi-keskusteltaisiin-uskonnottomien-avioliitto-oikeudesta#comments Avioliitto Homoseksuaalit Suomen evankelis-luterilainen kirkko Uskonnottomuus Uskonto Wed, 13 Sep 2017 23:24:15 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242822-jos-vaihteeksi-keskusteltaisiin-uskonnottomien-avioliitto-oikeudesta
Seuraavaksi lukumääräneutraali avioliittolaki http://jyritiimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239268-seuraavaksi-lukumaaraneutraali-avioliittolaki <p>Maaliskuussa koitti ilon päivä, kun samaa sukupuolta olevat parit pääsivät vihdoinkin vihkiytymään Suomessa. Muut Pohjoismaat ovatkin sallineet sen jo aiemmin. Monesti tuntuu siltä, että Suomi seuraa muita Pohjoismaita pitkällä viiveellä. Nyt on kuitenkin erinomainen mahdollisuus ryhtyä edelläkävijäksi - sallitaan moniavioliitot!</p><p>&nbsp;</p> <p>Avioliittolainsäädännössä on kyse suhteessa olevien juridisten oikeuksien turvaamisesta. Sisällöltään se jakautuu avioliiton solmimiseen ja purkamiseen, puolisoiden oikeussuhteisiin, omaisuuden ositukseen ja kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluviin säännöksiin. Nykyisellään avioliittolainsäädäntö turvaa ainoastaan parisuhteessa olevien oikeuksia ja on aiheellista, että myös monisuhteissa - siis suhteet, joihin kuuluu useampi kuin kaksi - oleville annetaan lain turvaamat oikeudet.</p><p>&nbsp;</p> <p>Monisuhteet ovat olemassa ilman avioliittolain turvaamia oikeuksia siinä, missä samaa sukupuolta olevien suhteet olivat olemassa ennen avioliittolain muuttumista sukupuolineutraaliksi. Rakkaus on olemassa ilman lainsäädäntöäkin mutta oikeudet ei. Avioliittolain laajentaminen koskemaan myös monisuhteita on ainoa inhimillinen ratkaisu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaliskuussa koitti ilon päivä, kun samaa sukupuolta olevat parit pääsivät vihdoinkin vihkiytymään Suomessa. Muut Pohjoismaat ovatkin sallineet sen jo aiemmin. Monesti tuntuu siltä, että Suomi seuraa muita Pohjoismaita pitkällä viiveellä. Nyt on kuitenkin erinomainen mahdollisuus ryhtyä edelläkävijäksi - sallitaan moniavioliitot!

 

Avioliittolainsäädännössä on kyse suhteessa olevien juridisten oikeuksien turvaamisesta. Sisällöltään se jakautuu avioliiton solmimiseen ja purkamiseen, puolisoiden oikeussuhteisiin, omaisuuden ositukseen ja kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluviin säännöksiin. Nykyisellään avioliittolainsäädäntö turvaa ainoastaan parisuhteessa olevien oikeuksia ja on aiheellista, että myös monisuhteissa - siis suhteet, joihin kuuluu useampi kuin kaksi - oleville annetaan lain turvaamat oikeudet.

 

Monisuhteet ovat olemassa ilman avioliittolain turvaamia oikeuksia siinä, missä samaa sukupuolta olevien suhteet olivat olemassa ennen avioliittolain muuttumista sukupuolineutraaliksi. Rakkaus on olemassa ilman lainsäädäntöäkin mutta oikeudet ei. Avioliittolain laajentaminen koskemaan myös monisuhteita on ainoa inhimillinen ratkaisu.

]]>
8 http://jyritiimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239268-seuraavaksi-lukumaaraneutraali-avioliittolaki#comments Avioliitto Avioliittolaki Monisuhteet Polyamoria Tue, 27 Jun 2017 05:00:00 +0000 Jyri Tiimonen http://jyritiimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239268-seuraavaksi-lukumaaraneutraali-avioliittolaki
Avioliitto ja korkeakulttuuri http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237554-avioliitto-ja-korkeakulttuuri <p>Avioliitto on ennen kaikkea maallinen instituutio. Kyse on yhteiskunnan lainsäädännöllä sääntelemästä parisuhteen muodosta. Päästäkseen perheen tueksi ja turvaksi säädettyjen lakien piiriin puolisoiden on solmittava avioliittolain määräämässä järjestyksessä avioliitto, <a href="http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoliiton_lakitieto/avioliitto/"><u>toteaa Väestöliitto</u></a> sivuillaan. Avioliittoa koskeva lainsäädäntö muuttui 1.3. siten, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on tasa-arvoinen mahdollisuus solmia avioliitto.</p><p>Siitä huolimatta, että avioliittoon voidaan vihkiä siviilivihkimisen lisäksi myös kirkollisella vihkimisellä, ei mikään muuta avioliiton puhtaasti maallista ulottuvuutta yhtään miksikään. Tästä varsin hyvin tietoinen Aito avioliitto -yhdistys onkin omien ideologiensa johdattamana kehitellyt teorioita, joiden mukaan vain miehen ja naisen väliset avioliitot salliva yhteiskunta voisi edustaa korkeakulttuuria. Samojen teorioiden keskeisenä väitteenä on, että samaa sukupuolta olevien parien avioliitot salliva yhteiskunta on matkalla kohti korkeakulttuurin tuhoa.</p><p>Aito avioliitto -ideologien teoriat pohjautuvat oletuksille, joiden varsinainen lähde on arvokonservatiivi kristillisyys. Teorioissa on kyse halusta muotoilla vain näennäisesti sivistyneempään pakettiin asenteet, joiden ytimessä ovat näkemys ihmisistä eriarvoisina olentoina ja tarve hakea oikeutusta syrjinnälle.</p><p>Rappeuttavaa pohjasakkaa tässä asennemaailmassa edustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt; ei mitään asiaa &rdquo;ihmisten kirjoihin&rdquo;, mikäli elävät sellaisina kuin todellisuudessa ovat.</p><p>Niin valitettavaa kuin se onkin, korkeinta länsimaista sivistystä edustavia asemia käytetään brutaalisti hyväksi propagoitaessa ideologioita, jotka todellinen korkeakulttuuri tunnistaa sivistymättömyydeksi, kaikkea tieteellistä uskottavuutta vailla olevaksi. Jyväskylän yliopiston professori <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7652772"><u>Tapio Puolimatka</u></a> on elävänä todisteena siitä, miten akateemista asemaa käytetään hyväksi pseudotieteellisten käsitysten markkinoimisessa, joiden tukena ovat varsin laajat kansainväliset pseudotieteen verkostot. Verkostot palautuvat tyypillisesti tiukan konservatiivikristillisen taustan omaaviin akateemisiin vaikuttajiin.</p><p>Aito avioliitto -ideologia on uponnut maalliseen yhteiskuntaan heikon puoleisesti. Tästä on todisteena muun muassa voimassa oleva aidosti tasa-arvoinen avioliittolaki, joka mahdollistaa myös homoparien avioliitot.</p><p>Tasa-arvoinen avioliittolaki tukee avioliittoinstituutiota. Se on myös merkki siitä, mitä on länsimainen korkeakulttuuri; aito länsimainen korkeakulttuuri.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Avioliitto on ennen kaikkea maallinen instituutio. Kyse on yhteiskunnan lainsäädännöllä sääntelemästä parisuhteen muodosta. Päästäkseen perheen tueksi ja turvaksi säädettyjen lakien piiriin puolisoiden on solmittava avioliittolain määräämässä järjestyksessä avioliitto, toteaa Väestöliitto sivuillaan. Avioliittoa koskeva lainsäädäntö muuttui 1.3. siten, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on tasa-arvoinen mahdollisuus solmia avioliitto.

Siitä huolimatta, että avioliittoon voidaan vihkiä siviilivihkimisen lisäksi myös kirkollisella vihkimisellä, ei mikään muuta avioliiton puhtaasti maallista ulottuvuutta yhtään miksikään. Tästä varsin hyvin tietoinen Aito avioliitto -yhdistys onkin omien ideologiensa johdattamana kehitellyt teorioita, joiden mukaan vain miehen ja naisen väliset avioliitot salliva yhteiskunta voisi edustaa korkeakulttuuria. Samojen teorioiden keskeisenä väitteenä on, että samaa sukupuolta olevien parien avioliitot salliva yhteiskunta on matkalla kohti korkeakulttuurin tuhoa.

Aito avioliitto -ideologien teoriat pohjautuvat oletuksille, joiden varsinainen lähde on arvokonservatiivi kristillisyys. Teorioissa on kyse halusta muotoilla vain näennäisesti sivistyneempään pakettiin asenteet, joiden ytimessä ovat näkemys ihmisistä eriarvoisina olentoina ja tarve hakea oikeutusta syrjinnälle.

Rappeuttavaa pohjasakkaa tässä asennemaailmassa edustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt; ei mitään asiaa ”ihmisten kirjoihin”, mikäli elävät sellaisina kuin todellisuudessa ovat.

Niin valitettavaa kuin se onkin, korkeinta länsimaista sivistystä edustavia asemia käytetään brutaalisti hyväksi propagoitaessa ideologioita, jotka todellinen korkeakulttuuri tunnistaa sivistymättömyydeksi, kaikkea tieteellistä uskottavuutta vailla olevaksi. Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka on elävänä todisteena siitä, miten akateemista asemaa käytetään hyväksi pseudotieteellisten käsitysten markkinoimisessa, joiden tukena ovat varsin laajat kansainväliset pseudotieteen verkostot. Verkostot palautuvat tyypillisesti tiukan konservatiivikristillisen taustan omaaviin akateemisiin vaikuttajiin.

Aito avioliitto -ideologia on uponnut maalliseen yhteiskuntaan heikon puoleisesti. Tästä on todisteena muun muassa voimassa oleva aidosti tasa-arvoinen avioliittolaki, joka mahdollistaa myös homoparien avioliitot.

Tasa-arvoinen avioliittolaki tukee avioliittoinstituutiota. Se on myös merkki siitä, mitä on länsimainen korkeakulttuuri; aito länsimainen korkeakulttuuri.

]]>
17 http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237554-avioliitto-ja-korkeakulttuuri#comments Aito avioliitto Avioliitto Korkeakulttuuri Tapio Puolimatka Sun, 28 May 2017 09:27:27 +0000 Mika Mäenpää-Louekoski http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237554-avioliitto-ja-korkeakulttuuri
Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten suhteellinen osuus kasvaa http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237288-avioliiton-ulkopuolella-syntyneiden-lasten-suhtellinen-osuus-kasvaa <p><u><a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__synt/?tablelist=true#_ga=2.47115168.688233456.1495425430-563302345.1494408068">Tilastokeskuksen pitkäaikaisista syntyvyystilastoista</a></u> näkee melko tarkasti kunakin aikakautena vallinneiden sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden vaikutukset perheiden kokoihin. &nbsp;Etenkin taloudelllisesti heikkoina aikakausina, kuten sotien ja laajojen satovahinkojen jälkeen syntyvyys maassamme on kiihtynyt - voidaan osittain leikillisestikin todeta tosiasiana, että puutteellisissa olosuhteissa lisääntymiseen tähtäävä aktiviteetti on ollut lähes ainoa positiivista ilmapiiriä luova tekijä.<br /><br />Toinen maailmansota ja sen jälkeinen aikakausi oli maamme väestönkasvun suhteen poikkeuksellisen nopearytminen, sillä kymmenvuotiskaudella 1931...1940 syntyi vuosittain keskimäärin 70 584 lasta ja heti seuraavalla vuosikymmenellä keskiarvo kohosi hetkessä &nbsp;92 613:een&nbsp;<br /><br />Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen maan taloudellinen kehitys &nbsp;on ollut suoraviivaisen nousevaa, mikä mahdollisti pohjoismaisen hyvinvointivaltiomalin realisoitumisen. Perhepoliittisen painopisteen siirtyminen lapsiperheitä tukevaksi on vähentänyt lapsikuolleisuutta ja turvannut lasten terveyttä aikaisempaa kattavammin. Myös muun elintason nousemisen &nbsp;sekä yleisen sosiaaliturvaverkoston kehittymisen seurauksena lasten tekeminen turvaamaan oman elämäntyön jatkuminen ja oma vanhuusaika ovat muuttuneet turhiksi lisääntymismotivaatioiksi.</p><p>Lapsia tehdään nykyisin harkitummin. Viime vuonna elävänä syntyi enää 52 814 lasta, mikä vastaa 1840-luvun reaalista vuosikeskiarvoa.</p><p>Lapsiluvun pienentyminen suhteessa väestön kokoon on toki oma demografinen kysymyksensä - huoltosuhteen kehittyminen yhdessä työn atomistumisen ja automatisoitumisen sekä eliniän pidentymisen kanssa on vaikeasti hahmottuva kokonaisuus, johon ei ennakoivasti &nbsp;voida kovin paljoa myöskään vaikuttaa.</p><p>Merkittäväksi huomioksi noissa Tilastokeskuksen syntyvyyden pitkäaikaistilastoissa nousee mielestäni yleisen syntyvyyskehityksen ohella lasten syntyminen entistä monimuotoisempiin perherakenteisiin - avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten suhteelllinen osuus on jo nyt noin 44 prosenttia, kun sen vielä vuonna 1974 oli noin 9 prosenttia ja juuri ennen avioeron saamista helpottanutta lainuudistusta vuonna 1988 noin 19 prosenttia.<br /><br />Avioliitto lasten (ja vaimon) taloudellisena ja sosiaalisena turvana on siis menettämässä lopullisesti käyttötarkoituksensa - &nbsp;avioliiton ainoat funktiot elävätkin enää siihen liitetyissä riiteissä häämenoineen ja toisaalta rajallisissa ideologisissa yhteisöissä selittämässä &nbsp;ihmisen tarkoitusta??</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tilastokeskuksen pitkäaikaisista syntyvyystilastoista näkee melko tarkasti kunakin aikakautena vallinneiden sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden vaikutukset perheiden kokoihin.  Etenkin taloudelllisesti heikkoina aikakausina, kuten sotien ja laajojen satovahinkojen jälkeen syntyvyys maassamme on kiihtynyt - voidaan osittain leikillisestikin todeta tosiasiana, että puutteellisissa olosuhteissa lisääntymiseen tähtäävä aktiviteetti on ollut lähes ainoa positiivista ilmapiiriä luova tekijä.

Toinen maailmansota ja sen jälkeinen aikakausi oli maamme väestönkasvun suhteen poikkeuksellisen nopearytminen, sillä kymmenvuotiskaudella 1931...1940 syntyi vuosittain keskimäärin 70 584 lasta ja heti seuraavalla vuosikymmenellä keskiarvo kohosi hetkessä  92 613:een 

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen maan taloudellinen kehitys  on ollut suoraviivaisen nousevaa, mikä mahdollisti pohjoismaisen hyvinvointivaltiomalin realisoitumisen. Perhepoliittisen painopisteen siirtyminen lapsiperheitä tukevaksi on vähentänyt lapsikuolleisuutta ja turvannut lasten terveyttä aikaisempaa kattavammin. Myös muun elintason nousemisen  sekä yleisen sosiaaliturvaverkoston kehittymisen seurauksena lasten tekeminen turvaamaan oman elämäntyön jatkuminen ja oma vanhuusaika ovat muuttuneet turhiksi lisääntymismotivaatioiksi.

Lapsia tehdään nykyisin harkitummin. Viime vuonna elävänä syntyi enää 52 814 lasta, mikä vastaa 1840-luvun reaalista vuosikeskiarvoa.

Lapsiluvun pienentyminen suhteessa väestön kokoon on toki oma demografinen kysymyksensä - huoltosuhteen kehittyminen yhdessä työn atomistumisen ja automatisoitumisen sekä eliniän pidentymisen kanssa on vaikeasti hahmottuva kokonaisuus, johon ei ennakoivasti  voida kovin paljoa myöskään vaikuttaa.

Merkittäväksi huomioksi noissa Tilastokeskuksen syntyvyyden pitkäaikaistilastoissa nousee mielestäni yleisen syntyvyyskehityksen ohella lasten syntyminen entistä monimuotoisempiin perherakenteisiin - avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten suhteelllinen osuus on jo nyt noin 44 prosenttia, kun sen vielä vuonna 1974 oli noin 9 prosenttia ja juuri ennen avioeron saamista helpottanutta lainuudistusta vuonna 1988 noin 19 prosenttia.

Avioliitto lasten (ja vaimon) taloudellisena ja sosiaalisena turvana on siis menettämässä lopullisesti käyttötarkoituksensa -  avioliiton ainoat funktiot elävätkin enää siihen liitetyissä riiteissä häämenoineen ja toisaalta rajallisissa ideologisissa yhteisöissä selittämässä  ihmisen tarkoitusta??

]]>
41 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237288-avioliiton-ulkopuolella-syntyneiden-lasten-suhtellinen-osuus-kasvaa#comments Avioliitto Syntyvyys Mon, 22 May 2017 05:18:48 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237288-avioliiton-ulkopuolella-syntyneiden-lasten-suhtellinen-osuus-kasvaa
Niellään kameli, röyhtäistään hyttysparvi http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237223-niellaan-kameli-royhtaistaan-hyttysparvi <p>Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtaja ja Kristillisdemokraattien paikallispoliitikko Susanna Koivula on jälleen kerran ilkkuvine sanakäänteineen sateenkaariaktivistien kimpussa ja vähättelee kaikin mahdollisin keinoin kohua, joka nousi yhdistyksen käytettyä luvatta YK:n tunnusta rahankeräyksensä mainonnassa.</p><p>Niinhän siinä sitten kävi, että Suomen YK -liitto, jota oli informoitu YK:n tunnuksen käytöstä, teki selväksi, että parempi olisi olla käyttämättä kyseistä tunnusta harhaanjohtavalla tavalla. Käyttöä koskevat erittäin selväsanaiset säädökset, jopa oma lakinsa vuodelta 1958.</p><p>Asian voi myös ilmaista niin, että Aito avioliitto -yhdistys harhaanjohtavine markkinointistrategioineen on väkivalloin niellyt sisuksiinsa varsin haastavan suupalan, nimittäin YK:n, jota yritetään kaunistella keinoilla, joita hämäysleikiksikin voisi kutsua: niellään kameli mutta röyhtäistään hyttysparvi ihmisten silmille.</p><p>Aito avioliitto -yhdistys mainostaa Helsingin toimeenpanoalueella suoritettavan rahankeruun yhteydessä tekevänsä työtä avioliiton ja lapsen ihmisoikeuksien hyväksi.</p><p>Mietitäänpä hieman. Siis, työtä avioliiton ja lapsen ihmisoikeuksien hyväksi?</p><p>Miten voi olla mahdollista tehdä työtä avioliiton hyväksi, jos vastustetaan kuitenkin nykyisen avioliittolain mahdollistamia samaa sukupuolta olevien parien siviiliavioliittoja, jotka tulivat mahdollisiksi 1.3.? Laillisia avioliittoja samaa sukupuolta olevien parien avioliitotkin ovat, vai kuinka.</p><p>Miten voi olla mahdollista tehdä työtä lapsen ihmisoikeuksien hyväksi, jos samalla halutaan riistää samaa sukupuolta olevien parien lapsilta mahdollisuus yhdenvertaisuuteen, mahdollisuus elää perheessä, jonka vanhempien avioliiton yhteiskunta tunnustaa erottelematta parisuhteita alempaan ja ylempään luokkaan sen mukaan ovatko vanhemmat samaa vai eri sukupuolta?</p><p>Aito avioliitto -logiikka kuuluu seuraavasti: avioliittojen ja lapsen ihmisoikeuksien puolesta tehdään työtä pyrkimällä rajoittamaan sateenkaariperheiden &ndash; sekä vanhempien että lasten &ndash; ihmisoikeuksia.</p><p>Terveellä järjellä ajatellen, jokin tässä &rdquo;logiikassa&rdquo; mättää ja pahasti.</p><p>Voidaankin kysyä, tekeekö Aito avioliitto -yhdistys työtä avioliiton ja lapsen ihmisoikeuksien hyväksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtaja ja Kristillisdemokraattien paikallispoliitikko Susanna Koivula on jälleen kerran ilkkuvine sanakäänteineen sateenkaariaktivistien kimpussa ja vähättelee kaikin mahdollisin keinoin kohua, joka nousi yhdistyksen käytettyä luvatta YK:n tunnusta rahankeräyksensä mainonnassa.

Niinhän siinä sitten kävi, että Suomen YK -liitto, jota oli informoitu YK:n tunnuksen käytöstä, teki selväksi, että parempi olisi olla käyttämättä kyseistä tunnusta harhaanjohtavalla tavalla. Käyttöä koskevat erittäin selväsanaiset säädökset, jopa oma lakinsa vuodelta 1958.

Asian voi myös ilmaista niin, että Aito avioliitto -yhdistys harhaanjohtavine markkinointistrategioineen on väkivalloin niellyt sisuksiinsa varsin haastavan suupalan, nimittäin YK:n, jota yritetään kaunistella keinoilla, joita hämäysleikiksikin voisi kutsua: niellään kameli mutta röyhtäistään hyttysparvi ihmisten silmille.

Aito avioliitto -yhdistys mainostaa Helsingin toimeenpanoalueella suoritettavan rahankeruun yhteydessä tekevänsä työtä avioliiton ja lapsen ihmisoikeuksien hyväksi.

Mietitäänpä hieman. Siis, työtä avioliiton ja lapsen ihmisoikeuksien hyväksi?

Miten voi olla mahdollista tehdä työtä avioliiton hyväksi, jos vastustetaan kuitenkin nykyisen avioliittolain mahdollistamia samaa sukupuolta olevien parien siviiliavioliittoja, jotka tulivat mahdollisiksi 1.3.? Laillisia avioliittoja samaa sukupuolta olevien parien avioliitotkin ovat, vai kuinka.

Miten voi olla mahdollista tehdä työtä lapsen ihmisoikeuksien hyväksi, jos samalla halutaan riistää samaa sukupuolta olevien parien lapsilta mahdollisuus yhdenvertaisuuteen, mahdollisuus elää perheessä, jonka vanhempien avioliiton yhteiskunta tunnustaa erottelematta parisuhteita alempaan ja ylempään luokkaan sen mukaan ovatko vanhemmat samaa vai eri sukupuolta?

Aito avioliitto -logiikka kuuluu seuraavasti: avioliittojen ja lapsen ihmisoikeuksien puolesta tehdään työtä pyrkimällä rajoittamaan sateenkaariperheiden – sekä vanhempien että lasten – ihmisoikeuksia.

Terveellä järjellä ajatellen, jokin tässä ”logiikassa” mättää ja pahasti.

Voidaankin kysyä, tekeekö Aito avioliitto -yhdistys työtä avioliiton ja lapsen ihmisoikeuksien hyväksi?

]]>
164 http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237223-niellaan-kameli-royhtaistaan-hyttysparvi#comments Aito avioliitto Avioliitto Lapsen oikeudet Sat, 20 May 2017 09:25:12 +0000 Mika Mäenpää-Louekoski http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237223-niellaan-kameli-royhtaistaan-hyttysparvi
Suomi suohon, hymy huulilla? http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236898-suomi-suohon-hymy-huulilla <p><br />Kylläpä oli pimeää menoa 11.5 Enbuske, Veitola &amp; Salminen -ohjelmassa. <a href="http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/enbuskeveitolasalminen/uutiset/artikkeli/tytto-ja-poikaystavan-kanssa-elava-juuso-evs-ssa-minun-puoltani-asunnosta-kutsutaan-panoluolaksi/6427448">http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/enbuskeveitolasalminen/uutiset/artikkeli/tytto-ja-poikaystavan-kanssa-elava-juuso-evs-ssa-minun-puoltani-asunnosta-kutsutaan-panoluolaksi/6427448</a><a href="http://https://www.katsomo.fi/#!/jakso/748643?toista"> </a><br />Polyamoriaa suitsutettiin estoitta, translain uudistamista hinguttiin&nbsp; ja iloittiin siitä, että mitään ei paheksuta enää paitsi kunniallisuutta. <em>Hei, nauretaan puolisouskollisuudelle ja avioliitolle, heh heh. </em></p><p>&rdquo;Suomi suohon&rdquo; lienee uusi kärkihanke tässä valtakunnassa: ajetaan alas moraali, perheiden vakaus ja kunniallisuus ja tehdään se valojen vilkkuessa ja ilkikurisin hymyin. <em>Oli ne ihmiset hölmöjä silloin, kun elivät uskollisesti avioliitoissa halki elämänsä ja hoitivat perheen ja kodin. Kyllä Suomessa olisi paljon parempi, jos saataisiin parisuhteisiin ja avioliittoihin sellaista #koskamävoin-henkeä me-hengen sijaan. Nimitetään säädyttömyyttä edistykseksi ja skoolataan sille.</em><br /><br />Huolimatta lennokkaista sanankäänteistäni, asia on vakava. Ei Enbuske, Veitola ja Salminen vain huulta heittäneet ohjelmassaan, vaan tarkkaan harkittu poliittinen agenda loisti meikkivoiteiden alta. Translain uudistamisaikeille yritetään saada pontta muokkaamalla yleistä mielipidettä sitä puoltavaksi. Kansalaisten totuttaminen ja turruttaminen polyamoria-ilmiöön on tapa raivata jalansijaa pervonormatiivisuudelle.<br /><br />Tämä hallitus ei ole lähtenyt translain uudistuksiin ja toivottavasti seuraava hallitus olisi asiassa yhtä jämäkkä ja laittaisi jotain tolkkua myös Opetushallituksen tasa-arvo-oppaisiin sekä lujittaisi yhteiskunnan kannalta parhainta ihmissuhdemuotoa: yhden naisen ja yhden miehen välisen avioliiton asemaa Suomessa.<br />Tämä edellä mainittu tv-ohjelma on yksi lähtölaukaus sille, että monisuhteisuus-ilmiölle aletaan hakemaan entistä painokkaammin hyväksyntää. Kuulemmeko pian yhteen laitettuina sanat &rdquo;polyamoria ja tasa-arvo, &rdquo;polyamoria ja ihmisoikeudet tai &rdquo;polyamoria ja avioliitto&rdquo;? Näyttää siltä, että jokaisista eduskuntavaaleista tulee entisiä tärkeämpiä.<br /><br />Polyamorian valtavirtaistuminen lisäisi avioliiton ja perheen murenemista entisestään. Ihmisellä on tapana etsiä keinoja toteuttaa omaa itsekkyyttään ja polyamoria(monisuhteisuus) on yksi väylä siihen. Pienen joukon erikoisesta elämäntavasta ei ole yhteiskunnan perustaksi ja monisuhteisuuden hehkuttaminen on yksinkertaisesti hölmöä. Lainsäädännön ei pidä tukea tai tunnustaa sellaisia ihmissuhdemuotoja, jotka ovat vahingollisia lapsille ja yhteiskunnalle. Yksilöihmiset ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa, mutta lain pitää ohjata kestävän yhteiskunnan rakentamiseen, ei päinvastaiseen.<br /><br />Samaisessa tv-ohjelmassa viitattiin avioeroihin ja annettiin ymmärtää, että syynä korkeisiin avioeroprosentteihin olisi ihmisen kyvyttömyys yksiavioisuuteen. Avioeroihin johtavista yksittäisistä syistä uskottomuus on yleisempiä syitä. Uskottomuus rikkoo kahden ihmisen ainutlaatuisen yhteyden ja luottamuksen. Valtaosa ihmisistä ei halua eikä kykene jakamaan rakastamaan ihmistä toisen kanssa, joten polyamorian tarjoileminen lääkkeeksi avioeroihin on kuin tarjoaisi janoon kuolevalle hiekkaa. Avioliittoja voidaan vahvistaa vain tukemalla keskinäistä sitoutumista, ei vähentämällä sitä. Puhumattakaan lapsen asemasta suhde-sekamelskan keskellä, jos sellainen sattuisi suhteeseen syntymään. Polyamorista suhdetta voi hyvin kuvailla avioliiton täydelliseksi vastakohdaksi.</p><p>Tässä kaikessa on kuitenkin yksi iloinen asia, nimittäin jos tämä nykyinen kehitys jatkuu, niin naisen ja miehen välisestä, elinikäisestä avioliitosta tulee niin outo ja erikoisen kiehtova ilmiö, että ihmiset alkavat kokeilemaan sitä ihan tosissaan ja silloin Suomi voi lähteä nousuun.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Kylläpä oli pimeää menoa 11.5 Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa. http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/enbuskeveitolasalminen/uutiset/artikkeli/tytto-ja-poikaystavan-kanssa-elava-juuso-evs-ssa-minun-puoltani-asunnosta-kutsutaan-panoluolaksi/6427448
Polyamoriaa suitsutettiin estoitta, translain uudistamista hinguttiin  ja iloittiin siitä, että mitään ei paheksuta enää paitsi kunniallisuutta. Hei, nauretaan puolisouskollisuudelle ja avioliitolle, heh heh.

”Suomi suohon” lienee uusi kärkihanke tässä valtakunnassa: ajetaan alas moraali, perheiden vakaus ja kunniallisuus ja tehdään se valojen vilkkuessa ja ilkikurisin hymyin. Oli ne ihmiset hölmöjä silloin, kun elivät uskollisesti avioliitoissa halki elämänsä ja hoitivat perheen ja kodin. Kyllä Suomessa olisi paljon parempi, jos saataisiin parisuhteisiin ja avioliittoihin sellaista #koskamävoin-henkeä me-hengen sijaan. Nimitetään säädyttömyyttä edistykseksi ja skoolataan sille.

Huolimatta lennokkaista sanankäänteistäni, asia on vakava. Ei Enbuske, Veitola ja Salminen vain huulta heittäneet ohjelmassaan, vaan tarkkaan harkittu poliittinen agenda loisti meikkivoiteiden alta. Translain uudistamisaikeille yritetään saada pontta muokkaamalla yleistä mielipidettä sitä puoltavaksi. Kansalaisten totuttaminen ja turruttaminen polyamoria-ilmiöön on tapa raivata jalansijaa pervonormatiivisuudelle.

Tämä hallitus ei ole lähtenyt translain uudistuksiin ja toivottavasti seuraava hallitus olisi asiassa yhtä jämäkkä ja laittaisi jotain tolkkua myös Opetushallituksen tasa-arvo-oppaisiin sekä lujittaisi yhteiskunnan kannalta parhainta ihmissuhdemuotoa: yhden naisen ja yhden miehen välisen avioliiton asemaa Suomessa.
Tämä edellä mainittu tv-ohjelma on yksi lähtölaukaus sille, että monisuhteisuus-ilmiölle aletaan hakemaan entistä painokkaammin hyväksyntää. Kuulemmeko pian yhteen laitettuina sanat ”polyamoria ja tasa-arvo, ”polyamoria ja ihmisoikeudet tai ”polyamoria ja avioliitto”? Näyttää siltä, että jokaisista eduskuntavaaleista tulee entisiä tärkeämpiä.

Polyamorian valtavirtaistuminen lisäisi avioliiton ja perheen murenemista entisestään. Ihmisellä on tapana etsiä keinoja toteuttaa omaa itsekkyyttään ja polyamoria(monisuhteisuus) on yksi väylä siihen. Pienen joukon erikoisesta elämäntavasta ei ole yhteiskunnan perustaksi ja monisuhteisuuden hehkuttaminen on yksinkertaisesti hölmöä. Lainsäädännön ei pidä tukea tai tunnustaa sellaisia ihmissuhdemuotoja, jotka ovat vahingollisia lapsille ja yhteiskunnalle. Yksilöihmiset ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa, mutta lain pitää ohjata kestävän yhteiskunnan rakentamiseen, ei päinvastaiseen.

Samaisessa tv-ohjelmassa viitattiin avioeroihin ja annettiin ymmärtää, että syynä korkeisiin avioeroprosentteihin olisi ihmisen kyvyttömyys yksiavioisuuteen. Avioeroihin johtavista yksittäisistä syistä uskottomuus on yleisempiä syitä. Uskottomuus rikkoo kahden ihmisen ainutlaatuisen yhteyden ja luottamuksen. Valtaosa ihmisistä ei halua eikä kykene jakamaan rakastamaan ihmistä toisen kanssa, joten polyamorian tarjoileminen lääkkeeksi avioeroihin on kuin tarjoaisi janoon kuolevalle hiekkaa. Avioliittoja voidaan vahvistaa vain tukemalla keskinäistä sitoutumista, ei vähentämällä sitä. Puhumattakaan lapsen asemasta suhde-sekamelskan keskellä, jos sellainen sattuisi suhteeseen syntymään. Polyamorista suhdetta voi hyvin kuvailla avioliiton täydelliseksi vastakohdaksi.

Tässä kaikessa on kuitenkin yksi iloinen asia, nimittäin jos tämä nykyinen kehitys jatkuu, niin naisen ja miehen välisestä, elinikäisestä avioliitosta tulee niin outo ja erikoisen kiehtova ilmiö, että ihmiset alkavat kokeilemaan sitä ihan tosissaan ja silloin Suomi voi lähteä nousuun.

 

]]>
40 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236898-suomi-suohon-hymy-huulilla#comments Avioliitto Poliitiikka Polyamoria Translaki Fri, 12 May 2017 07:26:19 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236898-suomi-suohon-hymy-huulilla
Tarjolla (sateenkaari)totalitarismia http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236503-tarjolla-sateenkaaritotalitarismia <p>Avioliitto-rintamalla tapahtuu.</p><p>HS uutisoi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän kannanotosta kirkon avioliitto-käsitykseen:<br />&rdquo;Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä haluaa, että kirkko mahdollistaa nais- ja miesparien vihkimisen. Nais- ja miesparien jättäminen kirkollisen vihkimisen ulkopuolelle on yhdenvertaisuuslain hengen vastaista&rdquo;, Pimiä sanoo tiistaina julkaistussa tiedotteessaan. Pimiä korostaa, että kirkolla on viranomaisena ja työnantajana velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta myös seksuaalivähemmistöjen osalta.&rdquo; <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html">http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html </a></p><p>On vallan väärinkäyttöä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu, vieläpä kirkolliskokouksen aikaan painostaa kirkkoa muuttamaan avioliittokäsitystään ja käytäntöjään &mdash;esittämällä ne lain (hengen) vastaiseksi. Yhdenvertaisuus-valtuutettu tulkitsee yhdenvertaisuutta kovin yksisilmäisesti sateenkaariliikkeen normiston pohjalta ja näyttää olevan valmis kaventamaan uskonnonvapautta.<br /><br />Kirkolla ei ole mitään velvollisuutta edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä tai antaa tilojaan samaa sukupuolta olevien hääjuhliin. Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen ja yhdenvertaisuus-valtuutettu toteaa tämän itsekin, mutta ongelmaksi muodostuu liian kapea käsitys uskonnonharjoituksesta ja uskonnonvapaudesta.<br /><br />&rdquo;Vihkimisen jälkeistä hääjuhlaa ei kuitenkaan voi pitää uskonnonharjoituksena&rdquo;, Pimiä huomauttaa tiedotteessaan.Seurakunnat eivät siten voi vuokrauskäytännöissään toimia seksuaalisen suuntautumisen tai muunkaan henkilöön liittyvän ominaisuuden perusteella syrjivästi.&rdquo; <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html">http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html </a><br /><br />Uskonnonvapaus ei ole sitä, että sunnuntaina kello 10 istut kirkossa vaan, että elät uskoasi todeksi 24/7 ja yhteisön tasolla asia on ihan vastaavanlaisesti. Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on oikeus päättää omien tilojensa käytöstä ja siihen sisältyy myös oikeus kieltäytyä luovuttamasta tiloja samaa sukupuolta olevien hääjuhliin. Perusteena kieltäytymiseen on tällöin kirkon oma oppi ja käsitys avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä. Näin ei selvästikään saisi yhdenvertaisuuvaltuutetun kannanoton mukaan missään nimessä toimia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun äänenpainossa kuuluu sateenkaariliikkeen sointi: syrjinnäksi vihjataan kaikkea sellaista uskonnonharjoitusta, jossa ei toteudu homonormatiivisuus tai sukupuolineutraalius.<br /><br />Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on: &rdquo;Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.&rdquo; Yhdenvertaisuuslain soveltamisala on: &rdquo;Tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen. &rdquo; <a href="http://http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325">http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325</a><br /><br />On yhdenvertaisuuslain hengen vastaista esittää, että uskonnollinen kirkkokunta tai yhteisö olisi velvoitettu antamaan tilojaan oman oppinsa tai arvojensa vastaiseen käyttöön. On hyvin valitettavaa, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on ensimmäisenä haastamassa uskonnollisen tahon oikeutusta sitoutua sanojen ja tekojen tasolla pitämään avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä liittona. Tällaiset kannanotot eivät kuitenkaan yllätä, koska sukupuolineutraali avioliittolaki haastaa uskonnonvapauden, siellä missä se on voimassa.<br /><br />Yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto on vain alkusoittoa, joten päättäjät, niin eduskunnassa kuin kirkossakin: olkaa nyt hereillä ja puolustakaa uskonnonvapautta. Varsinkin te, jotka sanoitte ettei avioliittolain muutos vaikuta mitenkään kirkkoon. Sitä he tosin tuskin uskoivat itsekään..</p><p>&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Avioliitto-rintamalla tapahtuu.

HS uutisoi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän kannanotosta kirkon avioliitto-käsitykseen:
”Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä haluaa, että kirkko mahdollistaa nais- ja miesparien vihkimisen. Nais- ja miesparien jättäminen kirkollisen vihkimisen ulkopuolelle on yhdenvertaisuuslain hengen vastaista”, Pimiä sanoo tiistaina julkaistussa tiedotteessaan. Pimiä korostaa, että kirkolla on viranomaisena ja työnantajana velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta myös seksuaalivähemmistöjen osalta.” http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html

On vallan väärinkäyttöä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu, vieläpä kirkolliskokouksen aikaan painostaa kirkkoa muuttamaan avioliittokäsitystään ja käytäntöjään —esittämällä ne lain (hengen) vastaiseksi. Yhdenvertaisuus-valtuutettu tulkitsee yhdenvertaisuutta kovin yksisilmäisesti sateenkaariliikkeen normiston pohjalta ja näyttää olevan valmis kaventamaan uskonnonvapautta.

Kirkolla ei ole mitään velvollisuutta edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä tai antaa tilojaan samaa sukupuolta olevien hääjuhliin. Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen ja yhdenvertaisuus-valtuutettu toteaa tämän itsekin, mutta ongelmaksi muodostuu liian kapea käsitys uskonnonharjoituksesta ja uskonnonvapaudesta.

”Vihkimisen jälkeistä hääjuhlaa ei kuitenkaan voi pitää uskonnonharjoituksena”, Pimiä huomauttaa tiedotteessaan.Seurakunnat eivät siten voi vuokrauskäytännöissään toimia seksuaalisen suuntautumisen tai muunkaan henkilöön liittyvän ominaisuuden perusteella syrjivästi.” http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html

Uskonnonvapaus ei ole sitä, että sunnuntaina kello 10 istut kirkossa vaan, että elät uskoasi todeksi 24/7 ja yhteisön tasolla asia on ihan vastaavanlaisesti. Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on oikeus päättää omien tilojensa käytöstä ja siihen sisältyy myös oikeus kieltäytyä luovuttamasta tiloja samaa sukupuolta olevien hääjuhliin. Perusteena kieltäytymiseen on tällöin kirkon oma oppi ja käsitys avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä. Näin ei selvästikään saisi yhdenvertaisuuvaltuutetun kannanoton mukaan missään nimessä toimia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun äänenpainossa kuuluu sateenkaariliikkeen sointi: syrjinnäksi vihjataan kaikkea sellaista uskonnonharjoitusta, jossa ei toteudu homonormatiivisuus tai sukupuolineutraalius.

Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on: ”Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.” Yhdenvertaisuuslain soveltamisala on: ”Tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen. ” http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

On yhdenvertaisuuslain hengen vastaista esittää, että uskonnollinen kirkkokunta tai yhteisö olisi velvoitettu antamaan tilojaan oman oppinsa tai arvojensa vastaiseen käyttöön. On hyvin valitettavaa, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on ensimmäisenä haastamassa uskonnollisen tahon oikeutusta sitoutua sanojen ja tekojen tasolla pitämään avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä liittona. Tällaiset kannanotot eivät kuitenkaan yllätä, koska sukupuolineutraali avioliittolaki haastaa uskonnonvapauden, siellä missä se on voimassa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto on vain alkusoittoa, joten päättäjät, niin eduskunnassa kuin kirkossakin: olkaa nyt hereillä ja puolustakaa uskonnonvapautta. Varsinkin te, jotka sanoitte ettei avioliittolain muutos vaikuta mitenkään kirkkoon. Sitä he tosin tuskin uskoivat itsekään..

 


 

]]>
13 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236503-tarjolla-sateenkaaritotalitarismia#comments Avioliitto Yhdenvertaisuusvaltuutettu Wed, 03 May 2017 07:33:48 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236503-tarjolla-sateenkaaritotalitarismia
Kirkolliskokous paljon vartijoina (avoin kirje kirkolliskokoukselle) http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236462-kirkolliskokous-paljon-vartijoina-avoin-kirje-kirkolliskokoukselle <p><br />Tiistaina 2.5 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turussa ja käsiteltävissä aiheissa on eräs (kirkko)poliittisesti hyvin kuuma peruna eli aloite koskien kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana. Onko 1.3 jälkeen Raamattu, kirkon tunnustuskirjat ja traditio muuttuneet, kun kirkolliskokous taas käsittelee avioliiton olemusta ja siihen liittyviä käytäntöjä? No, ei ole. Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään. Mitään ei muuttunut mitä tulee oppiin avioliitosta, sen sijaan yritys ajaa sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisään kirkkoon on saanut odotetusti uutta pontta avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta.<br /><br />Aloitteen väitetään ajavan avioliittokäsityksen laajentamista. Todellisuudessa kyse on päinvastaisesta yrityksestä tiputtaa avioliitosta toinen sukupuoli pois ja supistaa avioliitto sukupuolineutraaliksi konstruktioksi.<br /><br /><strong>Aloite pyrkii siihen, että kirkossa aloitettaisiin valmistelut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi ja siunaamiseksi.</strong>&nbsp;<br /><br />&rdquo;Avioliittolain muutoksen vaikutus tulisi ottaa huomioon ja käynnistää työ avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä valmistella sitä vastaavat muutokset toimitusten kirjaan. Muutokset voitaisiin tehdä joko soveltamalla niin sanottua Norjan mallia eli laatimalla samaa sukupuolta oleville pareille oma vihkikaava tai muokkaamalla nykyistä vihkikaavaa myös samaa sukupuolta oleville pareille sopivaksi.&rdquo; &rdquo;Aloitteen tarkoitus on turvata mahdollisuus pyytää ja rukoilla siunausta kaikille avioliiton solmineille.&rdquo; <a href="http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument">http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument </a><br /><br />Avioliittolain muutoksen huomioiminen kirkossa ei tarvitse tai saa tarkoittaa avioliiton uudelleen määrittelyä tai vihkimisten avaamista samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkon on kyllä välttämätöntä huomioida avioliittolain muutoksen seuraukset, kuten lapsen oikeuksien heikentyminen sekä sanan- ja uskonnonvapauden kaventuminen. Kirkolliskokousta käytännössä pyydetään aloitteen myötä nostamaan sateenkaariliikkeen agenda siihen asemaan, jossa tähän asti on ollut Raamattu. Raamattu halutaan alistaa sateenkaariliikkeen käsitykselle ihmisoikeuksista. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja halki Raamatun kulkee opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Vaikea tätä on muuksi muuttaa, mutta mikä kirkossa on mahdotonta kieltää, sen voi aina yrittää hämärtää ja nyt se tehdään aloitteen muodossa. Teologiset perustelut naisen ja miehen väliselle avioliitolle ovat edelleen pätevät ja on erikoista (ja surullista), että aloitteen tekijät on valmiita korvaamaan ne ontolla liberaaliteologialla. Yleinen ilmoitus, johon pohjautuen ihmiset eri elämänkatsomuksineen ovat nähneet avioliiton naisen ja miehen liittona, on nyt haastettu kirkossa. Erityinen ilmoitus eli Jumalan Sana(Raamattu) on myös tulilinjalla. Jos kirkko hylkäisi Raamatun opetuksen avioliitosta, se muuttuisi Lutherin kirkosta luopumuksen kirkoksi.<br /><br />Kirkolliskokouksesta pitäisi saada 3/4 määräenemmistön tuki aloitteelle, jotta se menestyisi. Varovaistenkaan arvioiden mukaan tuota määräenemmistöä ei tulla saamaan tällä viikolla. Kirkko yritetään väsyttämällä saada hyväksymään sukupuolineutraali avioliittokäsitys. Jatkuvan keskustelun ylläpitäminen itsestään selvistä asioista on juurikin tuota väsyttämistaktiikkaa. &rdquo;Suomen kirkossa asia on vielä kesken ja ratkaisematta. &rdquo; Aloitteessa todetaan ja annetaan ymmärtää, että kirkon suhtautuminen avioliittolain muutokseen olisi päättämättä, vaikka tosiasiallisesti kirkon päätös siitä mikä avioliitto on, ei kelpaa aloitteen tekijöille. Aloitehan tähtää nykyisen tilanteen muuttamiseen: kirkon pitäisi luopua&nbsp; avioliittokäsityksestään nostamalla uusi tulkinta avioliitosta sen yläpuolelle.</p><p>Vuonna 1986 kirkossa hyväksyttiin sukupuolineutraali käsitys pappeudesta ja silloin luvattiin, että perinteiseen virkakäsitykseen sitoutuvat papit saisivat toimia asiassa omantuntonsa mukaisesti eli pitää pappeutta yksin miehille annettuna virkana ja toimia sen mukaisesti. Miten kävi? Nykyään kirkossa on hyvin vaikeaa saada papin virkaa, jos suhtautuu naispappeuteen kielteisesti ja tällaisia pappeja pilkataan ja halveksutaan avoimesti. Tiedän myös tapauksen, jossa pappi sai syytteen syrjinnästä, kun hän ei halunnut toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Aloite avioliittokäsityksen muuttamisesta sisältää vastaavanlaisen ponnen kuin aikanaan naispappeuden hyväksymisen yhteydessä eli lupauksen toimintavapaudesta perinteisen näkemyksen omaaville: &rdquo;Kirkolliskokouksen tulee turvata niiden pappien omantunnon vapaus, jotka eivät voi vakaumukseensa vedoten vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja.&rdquo; <a href="http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument">http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument </a><br /><br />On suuri kysymysmerkki kuinka kauan tämä toimintavapaus kirkossa säilyisi. On hyvin mahdollista, että samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta tai vihkimisestä kieltäytyvä pappi jopa haastettaisiin oikeuteen ja hänelle lätkäistäisiin sakot syrjinnästä. Kirkko, joka opettaisi avioliitosta sukupuolineutraalina liittona ei pystyisi antamaan selkänojaa niille kirkon työntekijöille, jotka pitävät avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä instituutiona.<br /><br />Kirkossa on käytössä LAVA-menettely eli lapsivaikutusarvion tekeminen vaaditaan aina, kun päätöksenteko epäsuorasti tai suorasti koskettaa lapsia. Aloitteessa on osio otsikolla &rdquo;lapsivaikutusarviointi&rdquo;. Valitettavasti se ei sisällä objektiivista arviointia, vaan siinä vain maalaillaan kuvaa sateenkaariperheen lapsista, joita sukupuolineutraali avioliitto hyödyttää. Hyödyttääkö lasta todella, jos kirkko antaa ymmärtää, ettei lapsi tarvitse isäänsä sekä äitiänsä? Onko lapsi esimerkiksi iloinen siitä,&nbsp; jos hän ei tunne omaa isäänsä? Onko lapselle samantekevää, onko hänellä läheinen suhde molempiin vanhempiinsa? Ei, ei ja vielä kerran ei. Tutkimusten mukaan lapsen paras lähtökohta on kasvaa eheässä, isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa. Monet sateenkaariperheiden lapset kärsivät juurettomuudesta ja kaipaavat elämästään puuttuvaa vanhempaansa. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sulkee ihmisten silmät näiden lasten kärsimykseltä. Tästähän ei aloite mainitse mitään.<br /><br />&rdquo;Lapset hyötyvät, jos samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on tasa-arvoiset oikeudet kirkossa ja muussa yhteiskunnassa.&rdquo;<a href="http://http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument"> <a href="http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument" title="http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument">http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e...</a> </a>Ikävää on myös se, että aloite esittää naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen luovan epätasa-arvoa kirkkoon. Näin tasa-arvo- argumentilla yritetään vakuuttaa kirkolliskokous siitä, että kristillinen avioliittokäsitys pitää syrjintää yllä kirkossa. Aiotaanko kirkossa tehdä kunnollinen lapsivaikutusarvio avioliittokäsityksen muuttamisesta? Jos peräkylän kerhohuoneen ulkomaalauksen yhteydessä pohditaan, onko siitä haittaa lapsille, niin sitä suuremmalla syyllä kirkossa tulisi pohtia miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lapsiin. Kirkko voi omalta osaltaan on turvaamassa lapsen ihmisoikeutta eli oikeutta tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa näiden hoidossa. Jeesus asetti lapset etusijalle ja niin tulisi kirkonkin tehdä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys edistää kohdunvuokraamista ja lisää mm. hedelmöityshoitoja vierailla sukusoluilla, sillä yhdenvertaisuuden nimissä samaa sukupuolta oleville pareille annetaan lisääntymishoitoja. Vain naisen ja miehen välinen avioliitto antaa lapselle lähtökohdan, jossa hän syntyy äitinsä ja isänsä hoidettavaksi. Samaa sukupuolta olevien parien liitoissa tällaista lähtökohtaa ei ole.<br /><br />Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisältää myös gender-ideologisen käsityksen sukupuolesta, eli sukupuolen moninaisuus-aatteen. Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti avioliitosta ja sukupuolisuudesta näin: &ldquo;<strong>Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: &lsquo;Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.&rsquo; Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. </strong>Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, <strong>eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi</strong>, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan--.&rdquo;<a href="http://http://www.esikoiset.fi/2017/02/"> http://www.esikoiset.fi/2017/02/</a> (linkki sisältää hyvin monipuolisen materiaalin avioliiton teologisista perusteista)<br /><br />Avioliiton säilyttämiselle vain naisen ja miehen välisenä liittona on vankat sosiologiset, historialliset, lapsenoikeudelliset sekä teologiset perusteet. Näistä kirkolla on mahdollisuus pitää kiinni myös tulevaisuudessa, jos vain tahtoa on. Kirkon ei pidä sokeasti seurata eduskunnan käsitystä avioliitosta. Suomen laki ei edellytä kirkon avioliittokäsityksen seta-sertfiointia, sen sijaan kirkkoa velvoittaa sen oma tunnustus, Raamattu ja itse kirkon pää &ndash;Kristus. Ei pidä myöskään unohtaa raamatullista periaatetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolustamisesta, tässä tapauksessa lasten.<br /><br />Avioliittolain muutos on asettanut kirkon hyvin vaikeaan asemaan, sillä se haastaa niin kirkon sisäisen yhteyden kuin suhteen yhteiskuntaan. Tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja, sillä joku suuttuu joka tapauksessa. Ratkaisun ei tarvitse ollakaan helppo, kunhan se on oikea. Kirkon ei pidä liittyä siihen kuoroon, jossa lauletaan että naisen ja miehen välisessä avioliittoinstituutiossa on jotain perusteellisen virheellistä, mikä pitää poistaa luopumalla siihen kytkeytyvästä kahden sukupuolen toisiaan täydentävyydestä. Kirkko ei tee väärin vihkiessään/ja siunatessaan avioliittoon vain kahta eri sukupuolta olevia pareja ja opettaessaan avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona, onhan sillä siihen hyvät ja monipuoliset perusteet.<br /><br />Kirkon nuorisotyöntekijänä haluan rohkaista kirkolliskokousta näillä sanoilla &rdquo;Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.&rdquo; Room.2:12</p><p>Kirkolliskokous on nyt paljon vartijoina.<br /><br /><br />Edit 2.5 klo 21.40 korjattu 2/3 määräenemmistö muotoon 3/4 määräenemmistö.<br /><br /><br /><a href="https://uusitie.com/kirkon-kanta-avioliittoon-kymmenennen-kerran/">https://uusitie.com/kirkon-kanta-avioliittoon-kymmenennen-kerran/</a><br /><br /><a href="http://aitoavioliitto.fi/uutiset/ulkomaat/euroopan-ihmisoikeustuomioistuin-avioliiton-sailyttaminen-miehen-ja-naisen-liittona-ei-ole-syrjintaa/">http://aitoavioliitto.fi/uutiset/ulkomaat/euroopan-ihmisoikeustuomioistuin-avioliiton-sailyttaminen-miehen-ja-naisen-liittona-ei-ole-syrjintaa/</a><br /><br /><a href="http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliitto-mies-ja-nainen-miksi-avioliittoa-ei-pida-muuttaa-sukupuolineutraaliksi/">http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliitto-mies-ja-nainen-miksi-avioliittoa-ei-pida-muuttaa-sukupuolineutraaliksi/</a><br /><br /><a href="http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/">http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/</a><br /><br /><a href="http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliittolain-lapsivaikutuksia/ http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/">http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliittolain-lapsivaikutuksia/<br /><br />http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/</a><a href="http://http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/">kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/</a><br /><br /><a href="http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuolineutraali-avioliittolaki-on-uhka-sanan-ja-mielipiteenvapaudelle/">http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuolineutraali-avioliittolaki-on-uhka-sanan-ja-mielipiteenvapaudelle/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Tiistaina 2.5 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turussa ja käsiteltävissä aiheissa on eräs (kirkko)poliittisesti hyvin kuuma peruna eli aloite koskien kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana. Onko 1.3 jälkeen Raamattu, kirkon tunnustuskirjat ja traditio muuttuneet, kun kirkolliskokous taas käsittelee avioliiton olemusta ja siihen liittyviä käytäntöjä? No, ei ole. Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään. Mitään ei muuttunut mitä tulee oppiin avioliitosta, sen sijaan yritys ajaa sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisään kirkkoon on saanut odotetusti uutta pontta avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta.

Aloitteen väitetään ajavan avioliittokäsityksen laajentamista. Todellisuudessa kyse on päinvastaisesta yrityksestä tiputtaa avioliitosta toinen sukupuoli pois ja supistaa avioliitto sukupuolineutraaliksi konstruktioksi.

Aloite pyrkii siihen, että kirkossa aloitettaisiin valmistelut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi ja siunaamiseksi. 

”Avioliittolain muutoksen vaikutus tulisi ottaa huomioon ja käynnistää työ avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä valmistella sitä vastaavat muutokset toimitusten kirjaan. Muutokset voitaisiin tehdä joko soveltamalla niin sanottua Norjan mallia eli laatimalla samaa sukupuolta oleville pareille oma vihkikaava tai muokkaamalla nykyistä vihkikaavaa myös samaa sukupuolta oleville pareille sopivaksi.” ”Aloitteen tarkoitus on turvata mahdollisuus pyytää ja rukoilla siunausta kaikille avioliiton solmineille.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument

Avioliittolain muutoksen huomioiminen kirkossa ei tarvitse tai saa tarkoittaa avioliiton uudelleen määrittelyä tai vihkimisten avaamista samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkon on kyllä välttämätöntä huomioida avioliittolain muutoksen seuraukset, kuten lapsen oikeuksien heikentyminen sekä sanan- ja uskonnonvapauden kaventuminen. Kirkolliskokousta käytännössä pyydetään aloitteen myötä nostamaan sateenkaariliikkeen agenda siihen asemaan, jossa tähän asti on ollut Raamattu. Raamattu halutaan alistaa sateenkaariliikkeen käsitykselle ihmisoikeuksista. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja halki Raamatun kulkee opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Vaikea tätä on muuksi muuttaa, mutta mikä kirkossa on mahdotonta kieltää, sen voi aina yrittää hämärtää ja nyt se tehdään aloitteen muodossa. Teologiset perustelut naisen ja miehen väliselle avioliitolle ovat edelleen pätevät ja on erikoista (ja surullista), että aloitteen tekijät on valmiita korvaamaan ne ontolla liberaaliteologialla. Yleinen ilmoitus, johon pohjautuen ihmiset eri elämänkatsomuksineen ovat nähneet avioliiton naisen ja miehen liittona, on nyt haastettu kirkossa. Erityinen ilmoitus eli Jumalan Sana(Raamattu) on myös tulilinjalla. Jos kirkko hylkäisi Raamatun opetuksen avioliitosta, se muuttuisi Lutherin kirkosta luopumuksen kirkoksi.

Kirkolliskokouksesta pitäisi saada 3/4 määräenemmistön tuki aloitteelle, jotta se menestyisi. Varovaistenkaan arvioiden mukaan tuota määräenemmistöä ei tulla saamaan tällä viikolla. Kirkko yritetään väsyttämällä saada hyväksymään sukupuolineutraali avioliittokäsitys. Jatkuvan keskustelun ylläpitäminen itsestään selvistä asioista on juurikin tuota väsyttämistaktiikkaa. ”Suomen kirkossa asia on vielä kesken ja ratkaisematta. ” Aloitteessa todetaan ja annetaan ymmärtää, että kirkon suhtautuminen avioliittolain muutokseen olisi päättämättä, vaikka tosiasiallisesti kirkon päätös siitä mikä avioliitto on, ei kelpaa aloitteen tekijöille. Aloitehan tähtää nykyisen tilanteen muuttamiseen: kirkon pitäisi luopua  avioliittokäsityksestään nostamalla uusi tulkinta avioliitosta sen yläpuolelle.

Vuonna 1986 kirkossa hyväksyttiin sukupuolineutraali käsitys pappeudesta ja silloin luvattiin, että perinteiseen virkakäsitykseen sitoutuvat papit saisivat toimia asiassa omantuntonsa mukaisesti eli pitää pappeutta yksin miehille annettuna virkana ja toimia sen mukaisesti. Miten kävi? Nykyään kirkossa on hyvin vaikeaa saada papin virkaa, jos suhtautuu naispappeuteen kielteisesti ja tällaisia pappeja pilkataan ja halveksutaan avoimesti. Tiedän myös tapauksen, jossa pappi sai syytteen syrjinnästä, kun hän ei halunnut toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Aloite avioliittokäsityksen muuttamisesta sisältää vastaavanlaisen ponnen kuin aikanaan naispappeuden hyväksymisen yhteydessä eli lupauksen toimintavapaudesta perinteisen näkemyksen omaaville: ”Kirkolliskokouksen tulee turvata niiden pappien omantunnon vapaus, jotka eivät voi vakaumukseensa vedoten vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument

On suuri kysymysmerkki kuinka kauan tämä toimintavapaus kirkossa säilyisi. On hyvin mahdollista, että samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta tai vihkimisestä kieltäytyvä pappi jopa haastettaisiin oikeuteen ja hänelle lätkäistäisiin sakot syrjinnästä. Kirkko, joka opettaisi avioliitosta sukupuolineutraalina liittona ei pystyisi antamaan selkänojaa niille kirkon työntekijöille, jotka pitävät avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä instituutiona.

Kirkossa on käytössä LAVA-menettely eli lapsivaikutusarvion tekeminen vaaditaan aina, kun päätöksenteko epäsuorasti tai suorasti koskettaa lapsia. Aloitteessa on osio otsikolla ”lapsivaikutusarviointi”. Valitettavasti se ei sisällä objektiivista arviointia, vaan siinä vain maalaillaan kuvaa sateenkaariperheen lapsista, joita sukupuolineutraali avioliitto hyödyttää. Hyödyttääkö lasta todella, jos kirkko antaa ymmärtää, ettei lapsi tarvitse isäänsä sekä äitiänsä? Onko lapsi esimerkiksi iloinen siitä,  jos hän ei tunne omaa isäänsä? Onko lapselle samantekevää, onko hänellä läheinen suhde molempiin vanhempiinsa? Ei, ei ja vielä kerran ei. Tutkimusten mukaan lapsen paras lähtökohta on kasvaa eheässä, isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa. Monet sateenkaariperheiden lapset kärsivät juurettomuudesta ja kaipaavat elämästään puuttuvaa vanhempaansa. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sulkee ihmisten silmät näiden lasten kärsimykseltä. Tästähän ei aloite mainitse mitään.

”Lapset hyötyvät, jos samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on tasa-arvoiset oikeudet kirkossa ja muussa yhteiskunnassa.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument Ikävää on myös se, että aloite esittää naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen luovan epätasa-arvoa kirkkoon. Näin tasa-arvo- argumentilla yritetään vakuuttaa kirkolliskokous siitä, että kristillinen avioliittokäsitys pitää syrjintää yllä kirkossa. Aiotaanko kirkossa tehdä kunnollinen lapsivaikutusarvio avioliittokäsityksen muuttamisesta? Jos peräkylän kerhohuoneen ulkomaalauksen yhteydessä pohditaan, onko siitä haittaa lapsille, niin sitä suuremmalla syyllä kirkossa tulisi pohtia miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lapsiin. Kirkko voi omalta osaltaan on turvaamassa lapsen ihmisoikeutta eli oikeutta tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa näiden hoidossa. Jeesus asetti lapset etusijalle ja niin tulisi kirkonkin tehdä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys edistää kohdunvuokraamista ja lisää mm. hedelmöityshoitoja vierailla sukusoluilla, sillä yhdenvertaisuuden nimissä samaa sukupuolta oleville pareille annetaan lisääntymishoitoja. Vain naisen ja miehen välinen avioliitto antaa lapselle lähtökohdan, jossa hän syntyy äitinsä ja isänsä hoidettavaksi. Samaa sukupuolta olevien parien liitoissa tällaista lähtökohtaa ei ole.

Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisältää myös gender-ideologisen käsityksen sukupuolesta, eli sukupuolen moninaisuus-aatteen. Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti avioliitosta ja sukupuolisuudesta näin: “Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan--.” http://www.esikoiset.fi/2017/02/ (linkki sisältää hyvin monipuolisen materiaalin avioliiton teologisista perusteista)

Avioliiton säilyttämiselle vain naisen ja miehen välisenä liittona on vankat sosiologiset, historialliset, lapsenoikeudelliset sekä teologiset perusteet. Näistä kirkolla on mahdollisuus pitää kiinni myös tulevaisuudessa, jos vain tahtoa on. Kirkon ei pidä sokeasti seurata eduskunnan käsitystä avioliitosta. Suomen laki ei edellytä kirkon avioliittokäsityksen seta-sertfiointia, sen sijaan kirkkoa velvoittaa sen oma tunnustus, Raamattu ja itse kirkon pää –Kristus. Ei pidä myöskään unohtaa raamatullista periaatetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolustamisesta, tässä tapauksessa lasten.

Avioliittolain muutos on asettanut kirkon hyvin vaikeaan asemaan, sillä se haastaa niin kirkon sisäisen yhteyden kuin suhteen yhteiskuntaan. Tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja, sillä joku suuttuu joka tapauksessa. Ratkaisun ei tarvitse ollakaan helppo, kunhan se on oikea. Kirkon ei pidä liittyä siihen kuoroon, jossa lauletaan että naisen ja miehen välisessä avioliittoinstituutiossa on jotain perusteellisen virheellistä, mikä pitää poistaa luopumalla siihen kytkeytyvästä kahden sukupuolen toisiaan täydentävyydestä. Kirkko ei tee väärin vihkiessään/ja siunatessaan avioliittoon vain kahta eri sukupuolta olevia pareja ja opettaessaan avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona, onhan sillä siihen hyvät ja monipuoliset perusteet.

Kirkon nuorisotyöntekijänä haluan rohkaista kirkolliskokousta näillä sanoilla ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room.2:12

Kirkolliskokous on nyt paljon vartijoina.


Edit 2.5 klo 21.40 korjattu 2/3 määräenemmistö muotoon 3/4 määräenemmistö.


https://uusitie.com/kirkon-kanta-avioliittoon-kymmenennen-kerran/

http://aitoavioliitto.fi/uutiset/ulkomaat/euroopan-ihmisoikeustuomioistuin-avioliiton-sailyttaminen-miehen-ja-naisen-liittona-ei-ole-syrjintaa/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliitto-mies-ja-nainen-miksi-avioliittoa-ei-pida-muuttaa-sukupuolineutraaliksi/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliittolain-lapsivaikutuksia/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/
kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuolineutraali-avioliittolaki-on-uhka-sanan-ja-mielipiteenvapaudelle/

]]>
36 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236462-kirkolliskokous-paljon-vartijoina-avoin-kirje-kirkolliskokoukselle#comments Avioliitto Suomen evankelis-luterilainen kirkko Tue, 02 May 2017 07:41:55 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236462-kirkolliskokous-paljon-vartijoina-avoin-kirje-kirkolliskokoukselle