*

Oula Lintula — rehellisyys ja poliittinen tahto Sananvapauden, suomalaisten edun ja demokratian puolesta.

Siirtoäänivaali ei edellytä epäpyhää liittoa

Alavieskan vaaleissa on solmittu vaaliliitto perussuomalaisten, kokoomuksen, vasemmiston ja kristillisdemokraattien kesken. Monien mielestä epäpyhältä vaikuttavaa liittoa perustellaan yrityksellä murtaa keskustan ylivalta.

Vaikka perustelu sinänsä on pätevä, tämä aiheuttaa toisenlaisia ongelmia. On mahdollista, että vakaumuksellinen perussuomalainen antaa äänensä mieluummin suoraan keskustalle kuin ottaa sen riskin, että tulee edistäneeksi vasemmiston ehdokkaan läpimenoa. Vasemmiston äänestäjä puolestaan saattaa päätyä tukemaan SDP:n ehdokasta mieluummin kuin liittoa, jonka hyötyjät eivät ole tiedossa.

Tosiasia on kuitenkin se, että yksinään vanhat puolueet eivät Alavieskassa pärjää.

Suuremmissa kaupungeissa esiintyy monilla pienillä puolueilla vastaavanlaisia ongelmia. Eräissä kaupungeissa piraatit ja liberaalit ovat solmineet vaaliliittoja siinä hengessä, että ehkä edes jommasta kummasta joku tulisi valituksi. Niille kahdelle toisen tukeminen ei oletettavasti olekaan niin vakava ongelma. Silti vaaliliiton sisällä äänestäjä ei voi enää vaikuttaa siihen, hyödyttääkö ääni enemmän oman puolueen ehdokkaita (paitsi tietysti sitä ehdokasta, jolle se annettiin) vai vaaliliittokumppanin ehdokkaita.

Jos vaaliliittokumppanukset ovat puolueina tasaväkiset, mutta toisessa äänet keskittyvät yhdelle ehdokkaalle ja toisessa useille, vaaliliiton tulos vääristyy: hyötyjänä on se, jolla ei ole yksittäistä kärkiehdokasta, ja yhtäläisestä äänimäärästä huolimatta toiselta saattaa mennä läpi vain yksi.

Joskus vaaliliitotkaan eivät onnistu. On olemassa sellaisia äänestäjiä, jotka miettivät, onko pienpuolueelle annetusta äänestä hyötyä ollenkaan, ja päätyvät tämän johdosta äänestämään puoluetta, jota eivät pidä mielestään parhaana. Tällaiset ennustukset valitettavasti toteuttavat itse itseään: kun tämäntyyppisten äänestäjien äänet jäävät pienpuolueelta pois, se pysyykin pienpuolueena.

Sellaistakin sattuu, että mukavankin puolueen ehdokkaiden joukkoon sattuu rikollisia ja muuten epämiellyttäviä henkilöitä. Äänestäjä saattaa vältellä tällaisen puolueen äänestämistä, jotta ei tulisi tukeneeksi epätoivottavan henkilön läpimenoa, ja äänestää siksi jotain muuta kuin omalta kannaltaan parasta mahdollista puoluetta. Tällöinkään vaalin tulos ei kuvaa kunnolla kansan tahtoa.

Tai toisinpäin: ikävään puolueeseen sattuu äänestäjän kannalta paras mahdollinen ehdokas, joka ei kuitenkaan saa ääntä, koska äänestäjä ei halua puoluetta tukea.

Kaikkiin näihin ongelmiin on ratkaisu: siirtoäänivaali. Siirtoäänivaalissa äänestäjä kirjoittaa lippuun mieleisessään paremmuusjärjestyksessä niin monta ehdokasta kuin haluaa. Ehdokkaat voivat olla kaikki samasta puolueesta, mutta voivat olla olemattakin. Saman puolueen ehdokkaiden ei myöskään tarvitse olla listalla peräkkäin. Äänestäjä voi valita vaikka yhden henkilön ikävästä puolueesta, ja toisaalta hän voi valita mukavasta puolueesta kaikki paitsi sen ikävän ehdokkaan. 

Ideaalissa siirtoäänivaalissa lippuun voidaan kirjoittaa niin monta ehdokasta kuin niitä onkin vähennettynä yhdellä. Valitettavasti esimerkiksi Helsingin tapauksessa tämä johtaa käytännön ongelmiin, kun ehdokkaita on toista tuhatta. Tämä edellyttää kompromissia: esimerkiksi voidaan rajoittaa rivien määrää esimerkiksi yhtä suureksi kuin valittavan valtuuston koko. Toinen kompromissi on puolueääni, jolla äänestäjä välttyy listaamasta puolueen niitä ehdokkaita, joita pitää mielestään yhtä hyvinä. Lisäksi puolueita voidaan estää asettamasta ehdokkaita enempää kuin valtuustoon mahtuu (nykyäänhän raja on 1,5 kertaa valtuuston koko).

Mikäli äänestäjää kiinnostaa, hän voi nähdä hyvinkin paljon vaivaa äänensä laatimisessa ja valikoida ehdokkaita, jotka ovat lähellä hänen arvojaan, vaikka toimivatkin eri puolueissa. Ääni ei mene "hukkaan", ei sillä tavalla että sen saaja ei tule valituksi, eikä myöskään sillä tavalla, että sen saanut tulee valituksi suuremmalla äänimäärällä kuin tarvitsisi.

Toisaalta, mikäli äänestäjä haluaa päästä helpolla, hän voi saada täysin nykyistä vastaavan painoarvon omalle äänelleen antamalla vain yhden äänen parhaaksi katsomalleen ehdokkaalle ja toisen äänen tämän puolueelle; tai jopa, jos hän niin haluaa, pelkästään puolueelle. Tällaisen äänestäjän näkökulmasta siirtoäänivaali ei olisi ainakaan huononnus nykytilanteeseen.

Siirtoäänivaali vähentää puolueiden valtaa. Edustajat eivät enää alistu puoluekuriin siinä pelossa, että puolue estäisi heidän ehdokkuutensa jatkossa: hehän voivat mennä myös kilpailijan ehdokkaiksi ja hyötyä samoista äänestäjistä kuin aiemminkin. Monet puolueet varmaankin pitävät tätä pahana asiana, ja tämä on ehkä suurin este siirtoäänivaalin käyttöönotossa.

Käyn seuraavassa läpi siirtoäänivaalin matematiikkaa. Se saattaa näyttää hieman työläältä, mutta loppujen lopuksi se ei vaadi mitään yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskua ihmeellisempiä asioita. Käytännön laskentatyö annetaan tietokoneelle, mutta äänestyslippujen tiedot saavat itsessään olla julkisia: näin ne voi tarkistaa millä tahansa tietokoneella kuka tahansa, jolla on ymmärrys peruskoulun matematiikasta.

Mikäli intoa riittää, ei mikään estä tekemästä ääntenlaskentaa käsin. Toisaalta, mikäli äänestäjä ei ymmärrä matematiikkaa, sen ei tarvitse hankaloittaa äänestyspäätöksien tekemistä. (Totta puhuen monet eivät ymmärrä tälläkään hetkellä d'Hondtin vaalitavan toimintaperiaatetta, eikä sekään estä ketään äänestämästä.) Riittää, kun äänestäjä tietää, että hänen tarkoituksensa on asettaa ehdokkaita tai puolueita paremmuusjärjestykseen.

Äänestysnumerot

Ehdokkaat numeroidaan kuten nykyisinkin. Lisäksi jokaiselle puolueelle ja yhteislistalle, jolla on useampi kuin yksi ehdokas, varataan yksi numero puolueääntä varten.

Äänestyslipun täyttö

Äänestyslipussa on niin monta riviä kuin valtuustossa on paikkoja. Alkaen ensimmäisestä rivistä äänestäjä kirjoittaa niin monta numeroa kuin haluaa, yhden kullekin riville. Samaa numeroa ei saa laittaa yhtä useampaa kertaa. Mikäli jollekin riville kirjoitetaan puolueäänen numero, ei tätä alemmille riveille enää kirjoiteta kyseisen puolueen ehdokkaiden numeroita.

Vakioiden ja muuttujien symbolit

Olkoon p valittavan valtuuston jäsenten lukumäärä.
Olkoon e vaaleihin osallistuvien ehdokkaiden lukumäärä.
Olkoon n hyväksyttyjen äänten lukumäärä.
Olkoon muuttuja v valituksi tulleiden ehdokkaiden lukumäärä.
Olkoon muuttuja u pudonneiden ehdokkaiden lukumäärä. Ennen laskennan alkua tietysti u = v = 0.
Olkoon i indeksinumero, jolla järjestetään äänestysliput numeroin 1, 2, ... n. Merkitään tämä numero äänestyslippuihin tavalla, jota ei voi sekoittaa äänestäjän tekemiin merkintöihin (esim. erivärisellä kynällä.) Jokaisen äänestyslipun tiedot julkistetaan, jotta kuka tahansa voi halutessaan suorittaa laskennan omalla tietokoneellaan tai vaikka käsin.
Olkoon muuttuja a(ii:nnen äänestyslipun arvo. Ennen laskennen alkua jokaisen äänestyslipun arvo on 1. Äänestyslippujen arvot merkitään erityiseen taulukkoon tai käsin laskettaessa äänestyslipun reunaan.

Kynnysluku ja laskentakierrokset

Ennen ensimmäistä laskentakierrosta määritetään kynnysluku k. Ensin lasketaan sen arvoksi k = n / (p + 1). Mikäli näin saatu k on kokonaisluku, lisätään siihen 1. Mikäli k ei ole kokonaisluku, pyöristetään se lähinnä suurempaan kokonaislukuun.

Varsinainen ääntenlaskenta koostuu laskentakierroksista. Laskentakierroksia tehdään niin monta kuin tarvitaan, kunnes tulos on selvillä, eli joko v = p tai u = e - p. Laskentakierroksessa on neljä vaihetta.

1. Ehdokkaiden ja puolueiden äänten laskenta

Äänestysliput järjestetään ehdokkaittain ja puolueäänet lisäksi erikseen. Jokainen ehdokas ja puolue saa ne äänestysliput, joissa kyseisen ehdokkaan tai puolueen äänestysnumero on ylimmällä sellaisella rivillä, jota ei ole yliviivattu. (Ensimmäisellä laskentakierroksella mitään ei ole yliviivattu.) Tässä vaiheessa alempien rivien äänet ovat yhdentekeviä.

Jokaisen ehdokkaan saamat äänet sekä jokaisen puolueen puolueäänet lasketaan. Äänimäärä on kyseisen ehdokkaan tai puolueen saamien äänestyslippujen arvojen summa. (Ensimmäisellä laskentakierroksella tämä on tietysti sama kuin kyseisten äänestyslippujen lukumäärä.)

2. Puolueäänten jako ehdokkaille

Jokaisesta puolueesta tai yhteislistasta poimitaan se ehdokas, jolla on tällä kierroksella suurin henkilökohtainen äänimäärä.

Mikäli tässä tapahtuu tasapeli saman puolueen tai yhteislistan eri ehdokkaiden kesken, lasketaan tasatilanteessa olevien ehdokkaiden numerot kaikkien äänestyslippujen niiltä riveiltä, jotka ovat toiseksi ylimpinä yliviivaamattomien joukossa. Mikäli tämä ei ratkaise tasapeliä, lasketaan uudelleen kolmanneksi ylimmiltä riveiltä ja niin edelleen, kunnes tasapeli ratkeaa tai kaikki rivit on käyty läpi. Mikäli tasapeli ei ratkea, ratkaistaan puolueen tai yhteislistan eniten ääniä saanut ehdokas arvalla.

Jokaisen puolueen tai yhteislistan eniten ääniä saaneen ehdokkaan henkilökohtaiseen äänimäärään lisätään kyseisen puolueen tai yhteislistan saamien puolueäänten määrä.

3. Ehdokkaiden valinta tai putoaminen

Mikäli yhdenkin ehdokkaan saama äänimäärä on yhtä suuri tai suurempi kuin k, siirrytään kohtaan 3a.

Mikäli jokaisen ehdokkaan saama äänimäärä on pienempi kuin k, siirrytään kohtaan 3b.

3a. Ehdokkaiden valinta ja äänestyslippujen arvojen muutos

Kaikki ehdokkaat, joiden saama äänimäärä on yhtä suuri tai suurempi kuin k, todetaan valituiksi. Valituksi tulleiden lukumäärä lisätään muuttujaan v. Mikäli tämän jälkeen v = p, todetaan laskenta päättyneeksi ja kaikki laskennassa jäljelläolevat ehdokkaat pudonneiksi.

Mikäli laskenta ei pääty, lasketaan uudelleen kaikkien niiden äänestyslippujen arvot, joilla joku ehdokas tuli tällä kierroksella valituksi. Äänestyslipun uusi arvo on a * (x - k) / x, missä a on lipun vanha arvo ja x on ehdokkaan tällä kierroksella saama äänimäärä.

Mikäli x = k, tulee äänestyslipun arvoksi 0. Tällaiset liput poistetaan laskennasta.

Tämän jälkeen siirrytään kohtaan 4.

3b. Ehdokkaiden putoaminen

Puolueäänet otetaan pois yksittäisiltä ehdokkailta.

Kunkin puolueen tai yhteislistan puolueäänten lukumäärä jaetaan kyseiseen puolueeseen tai yhteislistaan kuuluvien laskennassa mukanaolevien ehdokkaiden lukumäärällä. Näin saatu luku lisätään jokaisen kyseisen puolueen tai yhteislistan ehdokkaan henkilökohtaiseen äänimäärään.

Tämän jälkeen se ehdokas, jonka äänimäärä on pienin, todetaan pudonneeksi.

Mikäli tässä tapahtuu tasapeli, lasketaan tasatilanteessa olevien ehdokkaiden numerot kaikkien äänestyslippujen niiltä riveiltä, jotka ovat toiseksi ylimpinä yliviivaamattomien joukossa. Mikäli tämä ei ratkaise tasapeliä, lasketaan uudelleen kolmanneksi ylimmiltä riveiltä ja niin edelleen, kunnes tasapeli ratkeaa tai kaikki rivit on käyty läpi.

Mikäli tasapeli ei ratkea, ja tasatilanteessa olevia ehdokkaita on vähemmän tai yhtä paljon kuin e - p - u, todetaan kaikki tasatilanteessa olevat ehdokkaat pudonneiksi.

Mikäli tasapeli ei ratkea, ja tasatilanteessa olevia ehdokkaita on enemmän kuin e - p - u, valitaan näistä arvalla e - p - u kappaletta pudotettaviksi.

Pudonneiden ehdokkaiden lukumäärä lisätään muuttujaan u. Mikäli tämän jälkeen u = e - p, todetaan laskenta päättyneeksi ja kaikki laskennassa jäljellä olevat ehdokkaat valituiksi.

Äänestyslippujen arvot eivät muutu. Mikäli laskenta ei pääty, siirrytään kohtaan 4.

4. Äänten siirtyminen

Niiden ehdokkaiden numerot, jotka tulivat tällä kierroksella valituiksi tai pudonneiksi, yliviivataan kaikista äänestyslipuista, ja nämä ehdokkaat poistetaan laskennasta.

Mikäli tämän seurauksena jonkin puolueen tai yhteislistan ehdokkaita on mukana laskennassa vain yksi, kohdellaan tulevilla kierroksella kyseisiä puolueääniä ikäänkuin ne olisivat kyseisen ehdokkaan henkilökohtaisia ääniä.

Mikäli jonkin puolueen tai yhteislistan ehdokkaita ei ole mukana laskennassa enää lainkaan, yliviivataan myös nämä puolueäänten numerot kaikista äänestyslipuista.

Yliviivatuille numeroille annetut äänet siirtyvät automaattisesti lipuissa seuraavalla rivillä oleville numeroille. Mikäli kuitenkaan jossain lipussa ei enää ole yliviivaamattomia numeroita, tällaiset liput poistetaan laskennasta.

Aloitetaan seuraavaksi uusi laskentakierros kohdasta 1.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Mietin pitäisikö olla joku sellainen käytäntö, jossa olisi valtuustossa pieni määrä kiintiöpaikkoja pienpuolueille. Silloin pääsisi pienpuolueet paremmin edustuksellisessa demokratiassa esiin.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Suhtaudun aika nihkeästi kiintiöajatteluun. On syytä varata mahdollisuus sille vaihtoehdolle, että jokin pienpuolue on yksinkertaisesti huono. Jos äänestäjät ovat yleisesti samaa mieltä, silloin pienpuolue ei menesty eikä sen kuulukaan menestyä.

Miten pienpuolue ylipäänsä määriteltäisiin? Voisiko suuri puolue hyötyä sellaisista kiintiöistä jakamalla itsensä moniksi pieniksi?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Tässä muutamia kommentteja kirjoitukseen.

Yksi yksinkertainen tapa järkeistää vaaliliittokäytäntöä olisi jakaa paikat niiden sisällä suhteellisesti. Näin ääni ei voisi tukea vaaliliitossakaan väärää puoluetta (paitsi niin, että muuten "käyttämättä jäävät" viimeiset äänet tukisivat toisia vaaliliiton puolueita vastavuoroisesti).

Vaaliliittoja tarvitaan/käytetään mm. siksi, että pienissä vaalipiireissä pienten puolueiden on vaikea saada ehdokkaitaan läpi. Tähän luonteva korjaus olisi se, että puolueiden paikat laskettaisiin valtakunnan tasolla (tarvitaan lisäksi algoritmi paikkojen jakamiseksi vaalipiireihin). Tämä vähentäisi merkittävästi vaaliliittojen tarvetta. Nykyinen malli suosii myös kannatuksensa yhdestä tai parista vaalipiiristä kerääviä pieniä puolueita, ja sorsii sellaisia, joiden kannatus kertyy tasaisesti koko maasta. Se voisi olla ihan hyvä tavoite, että yksi kahdessadasosa Suomen äänistä takaa aina puolueelle yhden paikan eduskunnassa.

Nuo keinot jo helpottaisivatkin pienpuolueiden asemaa. Vaaliliitoilla tai muilla erilaisilla tavoilla (vaikkapa siirtoääni) periyttää nolla paikkaakin saavan puolueen äänet jonnekin, pienpuolueiden tilanne helpottuisi vielä hieman lisää.

Mainitsit haitat, joita syntyy, kun listalla on yksittäisiä rikollisia tai vain yksittäisiä hyviä ehdokkaita. Tämän ominaisuuden korjaamista en pidä kovin tärkenä siksi, että puoluerakenteella on myös hyviä vaikutuksia, ja kovin vahva yksilökeskeisyys voi tehdä järjestelmästä sekavan ja haavoittuvamman mainospuheille.
Puoluerakenne kertoo äänestäjälle, minkä politiikan ajamiseen kukin ehdokas sitoutuu. Jos ehdokkaita on satoja, se on myös mahdoton ajatus, että äänestäjät perehtyisivät kaikkien ehdokkaiden henkilökohtaisiin agendoihin. Puolueiden linjaukset ovat helpompia hahmottaa. Yksittäisten ehdokkaiden on valitettavasti helpompi myydä itseään kullekin kohderyhmälle sitä miellyttävin argumentein. Puolueet ovat tässä vakaampia ja tuovat vakautta myös koko järjestelmään.
Ajatus siitä, että vallijärjestelmä mahdollistaisi edustajien poiminnan useasta puolueesta niin, että vain hyvät tulisivat valituiksi ei myöskään oiken toimi, ei edes siirtoäänijärjestelmässä. On todennäköisesti rehellisempää tunnustaa se, että tietyn puolueen listalla olevat tulevat ajamaan puolueen ohjelmaa, osin puoluekurin pakottamina. Jos jollain puolueella on surkeita ehdokkaita, se on todennäköisesti jossain määrin surkea puolue. Ja jos hyviä ehdokkaita, niin jossain määrin hyvä puolue.

Se että siirtoäänimalli poistaa puoluerajat, ei siis ole joka suhteessa hyvä asia. Puoluekuri puree joka tapauksessa, ja asetelmien yksinkertaistaminen on hyvä asia. Miellyttävien tai miellyttäviltä vaikuttavien ehdokkaiden äänestäminen ei välttämättä toimi käytännössä yhtä hyvin kuin tylsien vakiintuneiden puolueohjelmien kannattaminen, vaan voi myös tehdä järjestelmästä toimimattomamman (siitä huolimatta, että kansa saattaisi kokea nuo uudet mahdollisuudet itseään voimaannuttavina). Puhdas henkilövaali voi siis olla epästabiilimpi ja ennakoimattomampi kuin puhdas ideologiavaali.

Suuri määrä ehdokkaita ei tosiaan sovi periteiseen siirtoäänivaalitapaan. Ehdotit ratkaisuksi puolueääntä. Sellaisen antaminen tosiaan varmistaa, että ääni menee (lähes) kokonaisuudessaan omalle puolueelle. Jos äänestäjä äänestää jotain keskisuurta puoluetta, äänen painoarvosta on jäljellä hyvin vähän siinä vaiheessa, kun kaikki puolueen ehdokkaat on laskennassa eliminoitu. Siksi puoluenumeron jälkeisten numeroiden merkitys on pieni. Koska voi olettaa, että suurin osa äänestäjistä haluaa edelleen äänestää omaa puoluetta, on todennäköistä, että useimpien kannattaa tuo puoluenumero lippun kirjoittaa. Äänten periytyminen toisen puolueen ehdokkaille voi siksi olla vähäistä (ja vaaliliitot tähän päälle?). Jäljelle jää esim. äänestäjä, joka äänestää oman kunnan ehdokkaita kaikista puolueista. (Yksi mahdolisuus olisi käyttää puoluenumeroiden lisäksi myös aluenumeroita, mutta tämä menee jo monimutkaiseksi.)

Kommentoin edellä äänten yli puoluerajojen perytymisen ongelmia osin siksi, että ehdottelin joskus ratkaisuksi sellaista vaalijärjestelmää, jossa siirtoääniä käytettäisiin vain puolueiden sisällä. Nykyisessä järjestelmässähän suhteellisuus ei toteudu puolueiden sisällä. Jos siirtoääntä käytettäisiin vain yhden puolueen sisällä, puoluenumeroita ei tietenkään tarvittaisi, ja jo vaikkapa kolmen numeron antaminen toteuttaisi siirtoäänivaalitavan edut jo varsin hyvin. (Oletin myös suhteellisuuden laskennan reilusti valtakunnan tasolla.) Tuo edellä mainittu ajatus kaikkien puolueiden yhden kunnan ehdokkaiden äänestämisestä ei toimisi, mutta jo yhden puolueen kaikkien oman seutukunnan ehdokkaiden äänestäminen toimisi. Nythän esimerkiksi syrjäseutujen äänet voivat helposti hajaantua usealle pikkukuntien ehdokkaille, ja valituiksi tulevat näin helposti keskuskuntien ehdokkaat.

Tuo ehdottamani malli mahdollistaa myös eri ideologisten ryhmien suhteellisuuden puolueen sisällä (pakottamatta puoluetta jakamaan itseään muodollisesti kuppikuntiin). Sama koskee periaatteessa myös ehdottamasi kaltaista siirtoäänijärjestelmää.

Mainitsit mahdollisuuden rajoittaa ehdokkaiden lukumäärää. Tähän sisältyisi myös huonoja puolia, kuten puolue-eliitin vallan kasvattaminen, valinnanvapauden vähentäminen, ja uusien nimen vaikeus nousta vähitellen vahvoiksi ehdokkaiksi.

> Siirtoäänivaali vähentää puolueiden valtaa.

Kyllä, mutta ei oikeastaan kovin paljoa avoimiin listoihin verrattuna. Listojen lyhentäminen taas lisäisi puolueiden valtaa. (Avoimissa listoissa puoluetoimisto voi halutessaan hajottaa reuna-alueiden äänet edellä kuvatulla tavalla.)

> Jokaisen äänestyslipun tiedot julkistetaan, jotta kuka tahansa voi halutessaan suorittaa laskennan omalla tietokoneellaan tai vaikka käsin.

Tämä ei ole kaikilta osin hyvä asia. Monimutkaiset äänet ja niiden julkistaminen mahdolistavat äänten ostamisen ja tietyllä tavalla äänestämään pakottamisen. Jo mainitsemani kolmen numeron ääni on pieni riski tähän suuntaan, ja pitkät äänet ovat usein jo täysin uniikkeja. Joka tapauksessa on tärkeää pitää laskenta nykyiseen tapaan helposti verifioitavana ja vilppi vaikeana toteuttaa. Siirtoäänijärjestelmä ei ole tässä mielessä helpoin, sillä siinä ääniä ei voi "laskea yhteen" paikallisesti riittävän anonyymillä tavalla.

En tarkistanut ehdottamiasi laskukaavoja. Maailmalla on käytössä ja kirjallisuudessa on esitetty monia siirtoäänimenetelmiä, joten sopiva versio varmasti löytyy.

Huomautan tässä vielä siitä, että vaikka siirtoäänivaalitapa toimii aika hyvin monen edustajan vaaleissa (STV), se ei ole kovin hyvä menetelmä yhden edustajan vaaleissa (esim. presidentin valinta) (IRV).

Toimituksen poiminnat