*

Oula Lintula — rehellisyys ja poliittinen tahto Sananvapauden, suomalaisten edun ja demokratian puolesta.

Sananvapaus, karkotukset, ihmisoikeudet ja taqiyya

Viittaan tässä kirjoituksessa muutamia kertoja Yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen, joka on luettavissa tässä: http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin . Yksinkertaisuuden vuoksi käytän siitä jatkossa tässä kirjoituksessa sanaa Julistus.

Kuluneen syksyn ja talven aikana on julkisuudessa ollut paljon islamkriittisiä puheita. Puheiden sisältö on vaihdellut, mutta usein on yksityiskohtien joukossa tullut esille islaminuskoisten ihmisten joukkokarkotukset osana terrorismin sekä seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden torjuntaa. Tässä on viitattu useisiin pitkin Eurooppaa sattuneisiin "yksittäistapauksiin", joiden tekijät ovat tuoneet ilmi omaa islamilaisuuttaan.

On valitettavaa, että nämä islamkriittiset puheet ovat tulleet julkisuuteen aivan väärästä syystä: sen sijaan, että olisi ruvettu käymään asiallista poliittista debattia näiden puheiden sisällöstä, on ruvettu vaatimaan näiden puhujien rankaisemista oikeudessa.

Kuten Julistuksen 19. artikla sanoo: "Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta." Valitettavasti on muutamia tapauksia, joissa vaatimukset eivät ole jääneet puheiden tasolle, vaan aivan konkreettisia rangaistuksia on todellakin jaettu. Tämän mahdollistaa nykyinen ihmisoikeuksia loukkaava lainsäädäntömme.

Tekemällä karkotusehdotusten tekijöistä sananvapauden marttyyrejä luodaan kuva siitä, ettäkö näitä ehdotuksia ei asiallisesti edes voi vastustaa. Yhteiskunnallisen kehityksen kannalta tällainen asiallisen keskustelun tainnuttaminen on kuitenkin hyvin vahingollista. Usein se toimii jopa tainnuttajien tarkoitusperiä vastaan: esimerkkinä tästä voitaneen mainita Donald Trumpin menestys Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa mittavasta lokakampanjoinnista huolimatta.

Olen itsekin ottanut muutamia kertoja kantaa sananvapauden puolesta, ja tässäkin on fokus jäänyt syrjään itse asiasta: siis että olisivatko muslimien joukkokarkotukset kannatettava asia vai eivätkö olisi. Tällä kirjoituksella yritän korjata tätä seikkaa.

Minulta on kysytty, kannatanko ihmisoikeusaktivistina myös muslimien ihmisoikeuksia. Vastattakoon nyt yleisesti kaikille, että tietysti kannatan. Ensinnäkin Julistuksen 18. artiklan mukaan jokaisella on uskonnonvapaus, mikä sisältää vapauden uskonnon julistamiseen ja harjoittamiseen. Toki tälle uskonnon harjoittamiselle voidaan asettaa rajoituksia siinä määrin kuin se loukkaisi sivullisten ihmisoikeuksia; tämä ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen aihe, joten en nyt käsittele sitä tämän enempää.

On tosin huomattava ero Suomen kansalaisten ja muiden välillä. Julistuksen 9. artiklan mukaan ketään ei saa mielivaltaisesti ajaa maanpakoon, ja toisaalta 13. artiklan mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta ja palata maahansa. "Maansa" tarkoittaa tässä sitä valtiota, jonka kansalaisuus kullakin on; sikäli kuin muslimilla on Suomen kansalaisuus, tämä valtio on tietysti Suomi. Suomen kansalaisen, olipa tämä muslimi tai ei, karkottaminen Suomesta mistä tahansa syystä on ihmisoikeusloukkaus; tämä on Julistuksen valossa varsin selvä asia.

Vieraan valtion kansalaisen oikeus oleskella Suomessa ei lähtökohtaisesti sen sijaan ole ihmisoikeus. (Voitte etsiä sellaista kohtaa Julistuksesta, mutta ette löydä.) Vieraan valtion kansalainen voidaan todellakin karkottaa Suomesta tietyin edellytyksin; on kuitenkin kyseenalaista, onko uskonto siihen sopiva kriteeri.

Asiaan liittyy nimittäin muitakin kysymyksiä kuin ihmisoikeudet. Valitettavan monilta islamkriitikoiltakin jää tämä seikka vallan käsittelemättä: on nimittäin niin, että ihmisoikeusloukkauksien ohella pyrkimys muslimien karkottamiseen ei ratkaise edes niitä ongelmia, mitkä sen halutaan ratkaisevan.

Islam, toisin kuin esim. tummaihoisuus, on uskonto. Uskonto on ihmisen pään sisällä oleva asia, joka ei ulospäin näy, jollei henkilö itse sen halua näkyvän. Jos vaaditaan karkotettaviksi islaminuskoisten sijaan esimerkiksi tummaihoisia, niin tällaiset puheet leimataan tyypillisesti rasistisiksi (kuten ne tosiasiallisesti ovatkin), ja islamkriitikot puolestaan tyypillisesti puolustautuvat rasistisyytöksiltä toteamalla, että eihän islam ole rotu (mikä niin ikään pitää tosiasiallisesti paikkansa).

Siitä, että islam ei ole biologinen ominaisuus vaan ihmisen itse itselleen valitsema, seuraa kuitenkin ulkopuolisen näkökulmasta toinen ongelma. Eräs islamiin sisältyvä ominaisuus on taqiyya, joka suomeksi ehkä on käännettävissä varovaisuudeksi, vaikka merkitys onkin laajempi. Taqiyya-opin mukaan tunnustuksellisella muslimilla on mahdollisuus tarpeen tullen valehdella eriuskoiselle omasta uskonnostaan. Koska Suomessa tällä hetkellä on uskonnonvapaus, ei taqiyya-opin soveltamiselle ole varsinaista syytä.

Jos kuitenkin ryhdytään käyttämään uskontoa karkotuksen tai minkä tahansa muun eriarvoisen kohtelun perusteena, syntyy taqiyyan soveltamiselle peruste. Tämän jälkeen ei enää voida tietää, ketkä muslimeja ovat, eikä siten sitä, keitä itse asiassa pitäisi karkottaa.

Rehellisistä ja avoimesti tunnustuksellisista muslimeista toki päästäisiin tällä tavalla eroon jatkossakin, mutta sehän ei alkuperäistä ongelmaa ratkaise. Terroristi, joka on valmis rikkomaan lakia ja jossain määrin myös oman uskontonsa pyhiä käskyjä suorittamalla joukkomurhan, voi vallan hyvin myös soveltaa taqiyyaa ja kiistää olevansa muslimi, mikäli tällä kiistämisellä on jotain merkitystä sen suhteen, tuleeko hän karkotetuksi vai ei.

Islam, niin kuin mikään poliittinen tai uskonnollinen liike, ei kieltämällä häviä. Toki poliitikolle on mahdollista kerätä irtopisteitä kieltämistä vaatimalla, mutta mitään käytännön hyötyä siitä ei ole islamin eikä minkään ideologian kohdalla. Kieltäminen edistää vain radikalisoitumista ja radikalisoituminen vain aiheuttaa sitä, mitä pyrimme välttämään.

Sikäli kuin asiasta jäi lukijalle vielä epäselvyyttä: vastustan nimenomaisesti muslimeihin kohdistettuja joukkokarkotuksia. Olen tämän mielipiteeni esittänyt ilman tuomioistunten apua, ja niin sen voi kuka tahansa muukin esittää. Tämä keskustelu kuuluu politiikkaan; älkäämme käyttäkö tuomioistuimia politiikan jatkeena, sillä se ei ole niiden tarkoitus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Mikael Kaasinen

Arvostan Oula. Johdonmukaista vapausoikeuksien puolustamista.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Julistuksen kolme viimeistä artiklaa ovat mielenkiintoisia. Niitä vasten pitää peilata sellaista toimintaa jolla pyritään noissa muissa artikloissa käsiteltyjen ihmisoikeuksien toteutumiseen.

________________________________________________________________
28. artikla.
Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

29. artikla.
Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

30. artikla.
Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Niin, nämä artiklat – jos siis oletamme, että ne olisivat oikeudellisesti velvoittavia – todellakin kieltäisivät Suomen valtiota ryhtymästä toteuttamaan esim. Hakkaraisen ehdotusta muslimien karkottamisesta.

Sen sijaan ne eivät kiellä esim. Hakkaraista tekemästä sitä ehdotusta.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Siinä olen samaa mieltä. Se vapaus tuoda mielipiteensä julki (ihmisoikeus) pätee normaalioloissa. Jos esimerkiksi olosuhteet kärjistyisi pahasti, yhteiskunta voi ruveta rajoittamaan ihmisoikeuksia.

Toinen ajankohtainen ja merkittävä ongelma mitä pitää peilata ihmisoikeukisen kannalta on turvapaikanhakijoiden heittäminen vastaanottokeskuksista kadulle. He ovat Suomen valtion alueella ja heillä on täällä ihmisoikeutensa.

Jos kerran tänne on otettu turvapaikanhakijoita, heistä on niin kauan täällä huolehdittava, kun ovat Suomen alueella. Huolehtimisen laiminlyönti toisaalta myös luo tilanteita, jossa alkaa kantaväestön ihmisoikeudet vaarantumaan.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula Vastaus kommenttiin #5

Kun turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen hakemukseensa, hän lakkaa olemasta turvapaikanhakija. Sen jälkeen pitäisi sitten huolehtia henkilön maasta poistamisesta, eikä tosiaan heittää vain kadulle.

Tämä tietenkin täysin riippumatta hänen uskonnostaan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Johtopäätös karkoituksen mahdottomuudesta uskonnon perusteella on kaksinkertaisesti oikea. Ensinnäkään ketään ei saa mielivaltaisesti karkottaa. Tottakai se olisi mielivaltaista, jos perusteena on että karkoitettavalla on eri mielikuvituskaveri kuin karkoittajalla. Toiseksi uskonnonvapaus tekee uskonnosta määritelmällisesti epäpätevän perusteen, minkään toimen osalta (eikä asia ole kyseenalainen, vaan ehdoton). En oikein ymmärtänyt mitä virkaa pitkähköllä pohdinnalla muslimeista oli johtopäätökseen päätymisen kannalta?

Jos nyt pohdinnan perusteena on Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, en ihan heti niele johtopäätöstä että kaikillaolisi oikeus sanoa mitä sylki suuhun tuo. 12. artiklahan sanoo että älköön kenenkään mainetta tai kunniaa loukattako ja turvaa oikeuden lain suojaan sellaista loukkausta vastaan. Itse pidän tästä huolimatta pykälää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ongelmallisena, mutta julistuksen käyttäminen argumenttina ei näyttäisi yksiselitteisesti puoltavan blogistin näkemystä.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Demokratiaan kuuluu, että ihan mitä tahansa on saatava ehdottaa. On esitetty, että kaikki muslimit on karkotettava, ja että näin on tehtävä siitä huolimatta, että se loukkaa ihmisoikeuksia. Joko ihmisoikeudet on määriteltävä uusiksi esimerkiksi siten, että rajataan islam pois uskonnoista ja sillä tavalla pois uskonnonvapauden piiristä, tai sitten on oltava yksinkertaisesti välittämättä ihmisoikeuksista. No, en pidä tästä ajattelumallista, mutta tämä ajattelumalli on olemassa ja hyvä sitäkin vastaan on osata argumentoida – ja juuri niin nyt teinkin.

12. artikla suojelee yksilöitä, ja sillä voidaan perustella kunnianloukkaus-pykälän olemassaolo. Ei kuitenkaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälän olemassaoloa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Samaa mieltä 12. artiklan tarkoituksesta, mutta en kuvittele omaavani jumalaista erehtymättömyyttä... Uskonnonvapauden kanssa yhdessä nuo saattaisivat muodostaa kontekstin, jossa uskovaisten (ei siis uskonnon) solvaamista voidaan pitää yksilöä loukkaavana. Pointtini oli kuitenkin ettei julistus toimi yksiselitteisesti tukevana argumenttina vastustettaessa kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävää pykälää.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula Vastaus kommenttiin #10

Mielestäni yksilön solvaaminen edellyttää, että se yksilö on yksilöity, esim. nimeltä mainittu.

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Terve,

Ideologia (myös poliittinen) on mielipide, uskonto on ideologia, siis uskonto on mielipide.

Kaikki uskonnot ovat taikauskoja, myös kristinusko ja islam, kuten hindulaisuus, wiccalaisuus, oodinilaisuus, tai vaikkapa karhunkansalaisuus.

Vastustan kaikkia taikauskomielipiteitä.

-Rauhaa ja Rakkautta

Toimituksen poiminnat