Mitä on vastuullinen sananvapaus?

Vanhassa, kylmän sodan aikaisessa vitsissä yhdysvaltalainen ja neuvostoliittolainen keskustelivat sananvapaudesta. "Meillä Yhdysvalloissa on sananvapaus. Minä saan mennä Valkoisen talon eteen ja huutaa 'Reagan on idiootti'." "Mitä siitä? Saanhan minäkin mennä Kremlin porteille ja huutaa 'Reagan on idiootti'."

Toden totta, sananvapaus oli määritelty Neuvostoliiton perustuslaissa. Niin se on lähes kaikissa maissa tälläkin hetkellä. Jos lukija on tietoinen poikkeuksista, otan tiedon kiitollisuudella vastaan. Tässä esimerkkinä Korean demokraattisen kansantasavallan perustuslain 67. artikla: "Citizens are guaranteed freedom of speech, of the press, of assembly, demonstration and association. The State shall guarantee conditions for the free activity of democratic political parties and social organizations." (Englanninkielinen käännös valtiolta itseltään.)

En käsittele Neuvostoliittoa ja Pohjois-Koreaa tämän pitemmälle, koska otaksun lukijan olevan tietoinen niiden tilanteesta muutenkin. Sen sijaan pohdin, mitä virkaa sananvapaudella ylipäänsä on. Viime aikoina olen useasta eri lähteestä kuullut sanottavan, ettei sananvapaus sisällä vapautta pilkata mitä tahansa, tai että sananvapauteen sisältyy vastuu. Perusteet liittyvät tyypillisesti Pariisin tapahtumiin, väitetäänpä peräti pilkan aiheuttaneen siellä joukkomurhan. (Tosiasiassahan joukkomurhan aiheuttivat joukkomurhaajat.)

Mitä tämä vastuu sitten on?

Mitä sananvapaudesta jää jäljelle, jos se rajoitetaan jonkinlaiselle abstraktille vastuullisuuden tasolle? Jos sananvapaus ei sisällä vapautta pilkata, niin mitä se sitten sisältää?

Jäähän siitä paljonkin. Voi varsin vapaasti keskustella vaikka ruoanlaitosta, säästä, urheilusta ja Yhdysvaltojen pahuudesta. Ei näitä kiellä paatuneinkaan diktatuuri. Jäljelle jää vain kysymys, mitä arvoa tällaisella sananvapaudella on.

Ilmeisesti johtajat kautta maailman pitävät sananvapautta ainakin jonkinlaisena kunnioitettavana periaatteena, kun sitä kerran perustuslakeja myöten halutaan tuoda esille. Ei perustuslakeihin kirjata "oikeutta nukkua kyljellään", "oikeutta räpytellä silmiä" tai muita vastaavia tyhjänpäiväisyyksiä, vaikka ne oikeudet toki kaikille kuuluvatkin. Kuitenkin sananvapaus on samanlainen tyhjänpäiväisyys, jos se ei sisällä oikeutta oikeasti sanoa asioita, jotka ovat jonkun mielestä ikäviä.

Pilkka on sikäli epäselvä määritelmä, että se voi tarkoittaa mitä tahansa, myös faktisesti paikkansapitävää arvostelua. Pilkka on subjektiivinen käsite, eikä ole olemassa mitään virastoa, joka erottelisi pilkkaavat puheenvuorot muista. Usein pilkan olemus käy ilmi vasta siinä vaiheessa, kun sen kohde niin sanoo.

Jos pilkan kohteelle varataan yksinoikeus määritellä pilkka, johtaa tämä käytännössä siihen, että kohde voi määritellä pilkaksi kaiken kritiikin. Tästä seuraa se, että keskustelua ruvetaan käymään herkimmin loukkaantuvan osapuolen ehdoilla. Ihmisten tasavertaisuus lain edessä jää tällaisen politiikan jalkoihin.

Jos takavuosina elänyttä kansanmurhaajaa ja lapseensekaantujaa kutsutaan kansanmurhaajaksi ja lapseensekaantujaksi, voidaan tätäkin sanoa pilkaksi, vaikka väite on faktisesti täysin oikea. On kestämätön ajatus, että jonkun yksittäisen kansanmurhaajan myöhempien aikojen seuraajat pääsisivät säätelemään historiantutkimusta. Natsikortti on niin kulunut, etten sitä tähän vedä, mutta otetaan sen sijaan Josif Stalin; jos jotkut kommunistit pitävät häntä arvossa, niin saako häntä silloin loukata esimerkiksi kutsumalla kansanmurhaajaksi? Jos kyllä, niin mikä tekee yhdestä kansanmurhaajasta paremman ihmisen kuin toisesta?

Läheisempi esimerkki on Anders Breivik. Norja ja sen johdossa vaikuttava Arbeiderpartiet ovat harjoittaneet politiikkaa, joka ilmeisestikin loukkasi Breivikin ja kenties monien muidenkin kansallismielisiä tuntemuksia. Tätä Arbeiderpartiet ei ennen Breivikin hyökkäyksiä ehkä tiennyt, mutta nyt se varmastikin tietää. Mikä on Arbeiderpartietin vastuu, jos samanlainen hyökkäys tapahtuu uudelleen? Mikä on SDP:n vastuu, jos vastaavaa tapahtuu Suomessa? Pitäisikö puolueiden muuttaa politiikkaansa uusien iskujen ennaltaehkäisemiseksi.

Näitä kysymyksiä voi sanoa mielettömiksi, mutta niiden avulla pyrin havainnollistamaan sitä periaatetta, ettei politiikan todellakaan pidä olla alisteista väkivallalle. Pilakuvia ja vasemmistopuolueita voi vastustaa väkivallattomasti jättämällä pilalehdet ostamatta ja vasemmistopuolueet äänestämättä. Niinkuin emme vaadi vasemmistoa muuttamaan politiikkaansa hyökkäysten takia, ei pitäisi vaatia myöskään jättämään pilakuvia tekemättä. Päinvastoin: pilakuvia tarvitaan entistä enemmän ja entistä törkeämpiä, kunnes barbaarit oppivat, että me emme alistu väkivallan edessä.

PS. Valitettavasti Suomen laki loukkaa nykymuodossaan ihmisoikeuksia ja rajoittaa sananvapautta monin eri tavoin. Yksi ongelmallisista kohdista on juurikin uskonrauhan rikkominen. Eduskunnan työtahdin tuntien sitä ei ennen maaliskuun vaaleja ehditä korjata, mutta asiasta on tehty kansalaisaloite. Nimien keruu alkaa 1.2 osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1066 .

OulaLintula
Perussuomalaiset Jämsä

Kansallismielinen sananvapausintoilija, hakee elantoa ratin takaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu