Oula Lintula — rehellisyys ja poliittinen tahto Sananvapauden, suomalaisten edun ja demokratian puolesta.

Vitsien ymmärtäminen on vallankäyttöä

Paavo Arhinmäki kirjoittaa Facebookissa lyhyesti ja ytimekkäästi (Ruotsin) saamelaisista: "Ruotsi ruotsalaisille! Saamelaiset ja muut maahanmuuttajat takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin!"

On periaatteessa mahdollista, että tämä on vitsi. En kuitenkaan ota siihen asiaan lopullisesti kantaa, ennen kuin Arhinmäki itse niin sanoo.

Ja jotta hän sen sanoisi, sitä pitää häneltä kysyä. Ja siksi kysyn. Sillä minä haluan kuulla hänen sanovan: tämä oli vitsi. Minä haluan nähdä sen typerän ilmeen hänen naamallaan, joka tulee siitä, kun tällainen asia pitää oikeasti selittää vitsiksi. Sillä haluan, että hän ymmärtää.

Ei politiikan tarvitse olla niin tuhannen ryppyotsaista touhua, etteikö siinä voisi olla mukana huumoria, tai vaikkapa vitsejä – välistä huonojakin sellaisia. Parodia ja satiiri eivät aina osu maaliinsa, mutta siitä huolimatta ne ovat parodiaa ja satiiria. Ongelma vain syntyy siinä vaiheessa, kun niiden ymmärtämistä ja ymmärtämättä jättämistä aletaan käyttää vallan välineinä.

Kyllähän muistissa ovat Jussi Halla-ahon puheet Kreikan sotilasjuntasta ja Helena Erosen hihamerkeistä. Molemmista kehkeytyi asiayhteyksiinsä nähden aivan mielettömän iso mediahässäkkä, jotka johtivat kansanedustajien eroihin eduskuntaryhmistään (Halla-ahon itsensä ja Erosen silloisen esimiehen James Hirvisaaren). Molemmissa tapauksissa Halla-ahon ja Erosen pahantahtoiset vastustajat, joukossa myös paljon puolueettomaksi itseään kutsuvaa mediaa, rupesivat käsittelemään näitä heittoja asiayhteydestä irrotettuina vakavamielisinä ehdotuksina. Ja olipa paljon vasemmistolaisiakin siinä joukossa mukana ilkkumassa.

Se, jolla on valta, on aivan eri asemassa huumorin suhteen kuin se, jolla ei ole. Valta voidaan meidän aikanamme rinnastaa mediasuosioon. Kun vastustajaksi koetun tahon vitsejä mediassa käsitellään, voidaan aloittaa huomauttamalla, että tietyistä asioista (esimerkiksi takavuosien natsien politiikasta) ei vitsejä edes saa tehdä. Tämän jälkeen vallassa oleva taho voi riisua satiirisista kirjoituksista elementit, jotka tekisivät vitsin liian ilmeiseksi – näinhän Erosenkin kohdalla tehtiin. Kun vitsin joutuu selittämään vitsiksi, on jo joutunut selittelijän rooliin, ja se on tässä pelissä jo osa häviötä.

Toiselta puolen, kun vallassa oleva käyttää huumoria, siihen puuttuvat voidaan leimata tosikoiksi tai pikkumaisiksi. Media ei asiaa joko käsittele ollenkaan, tai sitten käsittelee siten, että vitsin olemassaolo tulee ilmeiseksi alun perinkin.

En pidättele hengitystä odottaessani, miten tähän ulostuloon suhtaudutaan. En yleisesti ottaen odota tältä asialta mitään kummoisempaa lopputulosta. Haluaisin vain samoja "pelisääntöjä" kaikille puoluekantaan katsomatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nationalismi-ideologit ja -politrukit poroerottelevat ja se naurattaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Se mikä naurattaa on Arhiksen vitsi poroaitoihin kaatuvan ethelän miehen sekavuudesta eikä itse Arhinmäki.
Edes Häkkinen ei saa mitään tulkkua skoonetanskalaisen etnisyyskansallisuus tai etnokansallisuushöpinöistä, jotka kertovat siitä että kaikkea uusfasismin teoriaa ei pysty suomentamaan. Siitä tulee tenkka påå.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Roomalainen poliitikko Cicero joskus aikoinaan sanoi jotain sen suuntaista, että huuomri on erittäin tehokas vallankäytön väline; naurunalaiseksi tehty vastustaja ei enää paljoa vastusta. Hyvä huomio Lintulalta, että huumoriase voi helposti kääntyä myös käyttäjää vastaan. Mutta en kyllä ymmärrä "pelisääntöjen" peräänkuuluttamista. Niitä ei ole. Vitsinkertojan pitää tietää oikea aika, paikka ja oma asema suhteessa vitsiin.

Jaakko Häkkinen

pelisäännöillä Oula näkyy tarkoittavan sitä, että kaikkeen huumoriin suhtaudutaan yhtäläisin kriteerein. Ei siis niin, että yhden huumori tulkitaan vakavasti ja siitä etsitään taka-ajatuksia ja sillä lyödään, kun taas toisen huumori on "vain" huumoria.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Laasanen ainakin tuntui tämänpäivisessä blogissaan pahoittaneen mielensä yhdestä vitsistä, joka liittyi Englannissa julkaistun tutkimuksen otsikointiin: "Miehet ovat ääliöitä".

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/75438-y...

Jonas Hellgren

Kaikki miehet eivät ole ääliöitä, mutta kaikki ääliöt ovat miehiä. Nainenhan ei voi määritelmän mukaan edes olla ääliö.
Ääliö on sellainen jolta odottaisi järkevää toimintaa, mutta kuitenkin toimii ääliömäisesti. Naisiltahan kukaan ei edes odota mitään järkevää.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Hyvä pointti. Olen samaa mieltä noista periaatteista, mutta koska järki ei kuitenkaan Suomessa koskaan tai ainakaan minun elinaikanani voita, niin ehkä kannattaisi vain hyväksyä tilanne, ja pitää käytännön nyrkkisääntönä vaikkapa sitä, että ikinä ei kannata heittää sellaisia vitsejä, jotka liioittelevat omaa agendaa.

Arhinmäki on selvästi profiloitunut humanitäärisen maahanmuuton kannattajana, joten hänen suustaan tuollainen on niin selvä vitsi, että tyhmempikin ja jopa media ymmärtää sen vitsiksi. Arhinmäen vitsi on täysin päinvastainen verrattuna siihen, miten hän muuten puhuu tai toimii.

Erosen hihamerkkivitsi, vaikka se minun mielestäni vitsinä parempi olikin, taas vaatii kuulijoiltaan paljon enemmän, koska Eronen kannattaa maahanmuuttoon jonkinasteisia rajoituksia. Se on paljon helpompi ymmärtää tahallaan tai tahattomasti väärin. Siitä, ettei ole valmis ottamaan jokaista tänne haluavaa suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, on joidenkin mielissä lyhyt matka polttouuneihin.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

Ottaen huomioon, että Arhinmäki on myös muun muassa vienyt oppikirjat vammaisilta afrikkalaisilta ja nimitellyt ulkomaalaisia vain ulkomaalaisuuden perusteella ynnä ollut muutenkin sekava, epälooginen ja epäjohdonmukainen, niin itse en kyllä pitäisi mitään hänen sanomisiaan (vaikka olisivatkin kyseenalaisia) automaattisesti vitsinä.

Mutta joo, eiköhän tämä kuitenkin ole vitsi. Annetaan nyt sen verran benefit of doubtia.

Olavi Mansikka

Arhinmäkihän on vitsi jo itsessään... Tosin blogisti on täysin oikeassa että moni joka huuteli lynkkauksen perään täällä vaikka Jamekselle on nyt hiljaa. Lienevät tällaisia piilorasisteja...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ei järin onnistunut analyysi, joskin huumori ja politiikka ovat hyvä aihe.

Arhinmäen heitto on samanlainen huumoripläjäys kuin jos Hirvisaari ilmoittaa puhujainpöntössä olevansa eduskunnan ainoa kansanedustaja tai jos muutoslaiset vitsailevat mokutuksen ihanuudella ja kulttuurin rikastumisella. Kenellekään ei jää mitään arvailujen varaan, tuttua huumorin tyyliä, naurattaa ketä naurattaa. Tästä ongelman tekeminen on lähinnä saivartelua.

Erosen tapaus taas on kimurantimpi, sillä Eronen ei omassa roolissaan avustajan osannut ottaa huomioon, että vääräleukailun kanssa kannattaa olla maltillinen, kun PS painii uskottavuusongelmien kanssa. Satiiristakin tulee yhtäkkiä hyvä pamputuskeppi ja mauttomista vitseistä hyvä ase medialle. Reaktiot, etenkin PS:n olivat täysin yliampuvat, mutta kertoivat jo puolueen tympäätymisestä Hirvisaareen. Tapauksessa Erosesta tuli uhrilammas jollekin puolueen omalle jännitteelle. Tosin Eronen olisi voinut helposti senkin välttää. Hän on erinomainen komedienne, mutta pelisilmää ei liene samassa suhteessa.

Halla-ahon huumorintaju taas on tarkoitettu puhtaasti omille, eikä hänen sosiaalisten taitojen kykynsä riitä erottamaan, mikä näyttää kokonaisyleisölle ihan törkeän huolimattomalta heitolta, ja mikä viiltävältä satiirilta. Suurella yleisöllä on kuva Halla-ahosta nyrpeänä ja kuivana kiukuttelijana, jonka huumori on yhtä hauskaa kuin excel-taulukkojen täyttäminen aurinkoisena kesäpäivänä. Silti uskon, että hänellä on paljon hauskuutta taskussa, mutta vaatii hieman omasta kehästä jalkautumista, että se huumori voi välittyä kaikille.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Uskottavuusongelma toisaalta johtuu osin juuri mediasta. Media ei pidä PS:sta, ei varsinkaan Halla-ahosta ja muista PS:n Nuivan manifestin allekirjoittaneista edustajista, Hirvisaari mukaanlukien. Syynä osin varmaan se että ne nousivat asemaansa mediasta riippumatta ja siten uhkaavat median asemaa totutussa valtahierarkiassa. Muutos puolestaan ei ole vielä kasvanut niin suureksi että se nähtäisiin uhkaavana, mutta jos/kun se joskus kasvaa, en hetkeäkään epäile etteikö se kohtaisi samanlaista kohtelua itsekin.

Jäljellä olevaa valtaansa media käyttää sitten mm. tässä kuvatulla tavalla.

Sen jälkeen pitäisi miettiä, miten tähän asennoituu. Alistuuko siihen rooliin, joka on uusille oppositiopuolueille ennalta valittu? Kirjoittelisiko asiallisia mielipiteitä päivän poliittisista asioista, kertoisiko harkitusti ja maltillisesti perustellen, mikä on vikana? Se vaan on nähty. Se ei kiinnosta. Sellaista ei nosteta esille vaihtoehtona.

Toimituksen poiminnat