Oula Lintula — rehellisyys ja poliittinen tahto Sananvapauden, suomalaisten edun ja demokratian puolesta.

Arvoliberalismi, maahanmuuttokriittisyys ja pyöröovi

Vasemmisto-oikeisto-jaottelun jäätyä pitkälti menneiden aikojen reliikiksi on ilmennyt tarvetta lokeroida ihmisiä politiikassa uusilla eri tavoilla. Jossain määrin tällainen lokerointi on hyödyllistä (esimerkiksi vaalijärjestelmässä, jossa omalla äänellä halutaan tukea oman ehdokkaan lisäksi muita samanmielisiä), jossain määrin yhdentekevää ja jossain määrin suorastaan haitallista (esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilön yhden mielipiteen perusteella ruvetaan arvailemaan muita, asiaan mitenkään liittymättömiä mielipiteitä). Tämän tilityksen aiheena on kaksi hyvin erityyppistä erotteluperustetta.

Aluksi olisi syytä yrittää lyhyesti määritellä arvoliberalismi ja maahanmuuttokriittisyys. En tässä yhteydessä pyri kaikenkattavuuteen, vaan ennemminkin siihen, että lukija saa asiasta jonkinlaisen yleisluontoisen käsityksen; tiedän nimittäin, että eri ihmiset käyttävät molempia sanoja monissa hyvinkin erilaisissa merkityksissä.

Arvoliberalismi muodostaa, jos näin vertauskuvallisesti sanoisi, yhden kivijalan omalle poliittiselle maailmankatsomukselleni. Tärkeä periaate tässä on se, että mikä tahansa asia on sallittava, jollei ole vakavia perusteita sitä kieltää. Periaatteessa asioiden sallimista ei tässä ideologiassa edes tarvitsisi perustella; olen tosin usein käyttänyt asioiden sallimiselle perustetta "se on jonkun mielestä kivaa".

Valitettavasti arvoliberalismi-sana on kokenut inflaatiota. Esimerkiksi Alexander Stubb kutsuu itseään arvoliberaaliksi ja samanaikaisesti kannattaa kannabiskieltolakia, alkoholin myyntiaikojen rajoittamista sekä sananvapauden alasajoa ns. vihapuhekortin perusteella.

Jos arvoliberalismi on kivijalka, maahanmuuttokriittisyys on kenties yksi tiili toisten joukossa. Vaikka maahanmuuttokriittisyys on pitkä sana, se on sittenkin oikeastaan lyhentynyt; kokonaisuutena se olisi maahanmuuttopolitiikkakriittisyys. Täsmennys on määritelmän kannalta tärkeä, sillä siinä täsmentyy se että kritiikki kohdistuu ensisijaisesti poliitikkoihin ja vasta toissijaisesti maahanmuuttajiin. Maahanmuuttopolitiikka on yksi politiikan osa-alue; demokraattisessa yhteiskunnassa mistä tahansa politiikan osa-alueesta on voitava vapaasti keskustella, myös kriittisesti.

Kriittisyyden taso luonnollisesti vaihtelee. Olen toisaalta tietoinen siitä, että maahanmuuttokriittisyyttä käytetään synonyyminä myös rasismille. Siitä en kuitenkaan itse ota vastuuta. Rasismi on näkemys jolla perustellaan ihmisen syrjintää tämän rodun perusteella; maahanmuuttokriittisyys on kriittinen suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan. Mitään tekemistä näillä kahdella ei tarvitse olla keskenään. (Tyypillisesti maahanmuuttokritiikissä kritisoidaan maahanmuuttopolitiikkaa liiasta väljyydestä; myönnän kuitenkin, että kieliopillisesti ottaen maahanmuuttokritiikkiä olisi myös sen kritisointi liiasta tiukkuudesta. Jälkimmäisen tyypin maahanmuuttokriitikoiksi tunnustautuvat ovat kuitenkin marginaalinen ryhmä ja siksi jätän asian sen puolen käsittelyn tältä erää.)

Niin tai näin, tietyllä katsantokannalla voidaan arvoliberalismin ja maahanmuuttokriittisyyden välillä nähdä ristiriita. Toisinaan kuulee väitettävän, että ihmisen oikeus liikkua vapaasti maasta toiseen on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, ja mikä tahansa pyrkimys sen rajoittamiseen (mukaanlukien maahanmuuttokriittisyys) on tämän oikeuden rajoittamista eikä siten ainakaan arvoliberaalille ihmiselle sopivaa. Kyseistä ihmisoikeutta ei kuitenkaan mainita esim. ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.

Asian toinen, valitettava puoli on se, että nykyisenkaltainen maahanmuuttopolitiikka on arvoliberaalille yhteiskunnalle tuhoisaa, koska merkittävä osa tulijoista ei jaa näitä liberaaleja arvoja. Eräiden kulttuurien edustajien määrän kasvu johtaa lisääntyvään väkivalta- ja seksuaalirikollisuuteen, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kaventamiseen, sukupuolisen tasa-arvon vähenemiseen ja sananvapauden alasajoon. Kaikista näistä on jo nähtävissä esimerkkejä. Näin ollen maahanmuuttokriittisyyttä voidaan pitää myös arvoliberalismin puolustamisena.

Olen itse päätynyt tässä ristiriidassa ratkaisuun, jota kutsun pyöröovimalliksi. Suhtaudun edelleen melko liberaalisti maahanmuuttoon, enkä halua tuomita ihmisiä sillä perusteella mitä jotkut heidän kanssakansalaisensa ovat tehneet. Kuitenkin sen vastapainona, että maahan pääsee helposti sisään, on maasta myös voitava lähettää helposti ulos. Ulkomaan kansalainen, joka Suomessa syyllistyy väkivalta-, seksuaali-, omaisuus- tai muuhun vastaavaan rikokseen, on voitava nopeasti karkottaa ja tuomita maahantulokieltoon. Jotta maahantulokiellolla olisi käytännön merkitystä, on se joko ulotettava koskemaan koko Schengen-aluetta tai vaihtoehtoisesti Schengen-sopimuksesta on erottava. Luonnollisestikaan mitkään uskontoon, kulttuuriin ja sensellaiseen liittyvät seikat eivät saisi olla mitään lieventäviä asianhaaroja.

Erityisen törkeiden rikosten osalta (murhat, tapot, törkeät pahoinpitelyt, törkeät raiskaukset ja näiden yritykset) karkotukset on voitava panna täytäntöön kohdemaan tilanteesta riippumatta; tämä tosin edellyttää perustuslain muuttamista.

Toinen, tärkeä puoli mallissani on se, että kaikesta sosiaaliturvasta on tehtävä kansalaisuusperusteista. Vaikka liberalismin näkökulmasta voitaisiinkin perustella se, että ulkomaalaiselle annetaan ainakin kerran mahdollisuus tulla Suomeen, sillä ei voida perustella sitä, että Suomen veronmaksajien olisi kustannettava hänen elatuksensa. Myöskään veronmaksajien rahoista ei pidä kustantaa mitään vieraisiin kulttuureihin kuuluvia asioita, kuten esimerkiksi äidinkielen (muun kuin suomen, ruotsin tai saamelaiskielten) saati uskonnon opetusta.

Tässä mallissa voittaisivat ulkomaalaisia rikollisia ja sosiaaliturvaturisteja lukuunottamatta kaikki. Maahanmuuttajat, jotka haluaisivat elättää itse itsensä omalla työllään, voisivat jatkossakin tehdä niin. Maahanmuuttajien maine paranisi, kun pummit ja rikolliset eivät enää pilaisi sitä. Suomalaisten verotaakka kevenisi ja turvallisuus paranisi. Uskon, että maahanmuuttajat saadaan kyllä sopeutumaan Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin, jos heitä vain johdonmukaisesti siihen ohjataan. Käytännössä mallini varmaankin vähentäisi maahanmuuttoa, mutta ei pakolla vaan vapaaehtoisuuden kautta.

Kaikki tämä vaatii vain poliittista tahtoa. Nykyinen järjestelmä, joka pyrkii toisaalta yhdistämään vapaan maahanmuuttopolitiikan, kaikille avoimen sosiaaliturvan ja liberaalin yhteiskunnan, on pitkällä tähtäimellä tuhoon tuomittu. Maahanmuutto ei ole luonnonlaki; se on poliittisen päätöksenteon tulos, ja politiikalla siihen voidaan myös vaikuttaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Aslak Koivuila

Liippaan toivoakseni asiaa.
Ruåtsin feministit vaativat mm:

-Kaikille Ruotsissa oleskeleville äänioikeus.

* Vapaa maahanmuutto.

* Toimeentulotuki kaikille laittomille siirtolaisille

Tuo on niin provosoiva vaatimus, että heillä täytyy olla jokin vähintään yhtä provoisoiva vastaus siihen itsestäänselvään kysymykseen: "kuinka monta maahantulijaa?"

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Ruotsalainen poliittinen kulttuuri on ylipäänsä sairas. Fi:n kehno menestys on siinä laiha lohtu.

Poliittisen korrektiuden sairaus on myrkyttänyt koko poliittisen keskustelun, ja yhteen oppositiopuolueeseen kohdistettu koulukiusaamismainen kampanja on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä kansanhuvia.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Voiko talous- ja arvoliberalismia erottaa toisistaan? Jos pääoma liikkuu vapaasti, niin tavarat, ihmiset ja heidän ajatuksensa seuraavat perässä.

Liberalismi on sitä, että antaa jokaisen kukan kukkia, ihmiset rakentakoot töllinsä minne haluavat (kunhan eivät toisen omistamalle maalle, ilman tämän lupaa). Liberalismi ja libertanismin ero on se, että vartioiko yksityisomaisuutta valtio vai yksityiset vartiointifirmat.

Joka tapauksessa, liberalismin ominaisuus on myös tehdä koko maapallosta itsensä näköinen, hävittää kansallisvaltioiden rajat, hegeliläisittäin ilmaistuna lopettaa historia (josta Francis Fukuyama 1990-luvun alussa kirjoittikin bestsellerin).

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

"Liberalismi ja libertanismin ero on se, että vartioiko yksityisomaisuutta valtio vai yksityiset vartiointifirmat."

Useimmat libertaarit ovat minarkisteja eli näkevät valtion käytännössä ainoana tehtävänä ihmisten ja näiden omaisuuden turvaamisen.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

"Liberalismi on sitä, että antaa jokaisen kukan kukkia, ihmiset rakentakoot töllinsä minne haluavat (kunhan eivät toisen omistamalle maalle, ilman tämän lupaa)."

Tämäkin eroaa nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta. Siinä monet ihmiset eivät rakenna töllejään vaan muuttavat joidenkin muiden rakentamiin (ja maksamiin) tölleihin.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Mutta jos henkilöt tai organisaatiot (kirkko & kansalaisjärjestöt), jotka hallitsevat omaisuuttaan haluavat majoittaa lähimmäisiään omistamaansa paikkaan A, niin liberalismin periaatteiden mukaan vaikkapa valtiovallalla ei pitäisi olla siihen nokankoputtamista tai on tekosyy vedota vaikkapa paloturvallisuuteen tms.

Historiallisesti ihmisten vapaan liikkuvuuden rajoittaminen syntyi samaan aikaan kun sosialismi tuli muotiin. Liberalismin kulta-aikana, 1800-luvun lopulla, ei tunnettu sellaista entiteettiä kuin passi.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula Vastaus kommenttiin #6

Tosiaan, jos joku haluaa majoittaa maahanmuuttajia omilla rahoillaan eikä minun, ja jos nämä muuttajat elävät ihmisiksi eivätkä aiheuta yhteiskunnalle muutenkaan harmia, niin enpä minä siihen juuri vastaan pistä. (Kirkko ei ihan rinnastu kansalaisjärjestöihin, koska sen tukemiseksi peritään veroja muiltakin kuin sen jäseniltä.)

Mitä tulee 1800-lukuun, niin eipä silloin ollut sosiaaliturvaakaan sanan nykyaikaisessa merkityksessä, eikä varsinkaan ulkomaalaisille. Myös rikoksista annettiin ankarampia rangaistuksia, eikä varmaan ulkomaalaisillekaan annettu mitään "kulttuurialennnuksia".

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Hyvä kirjoitus, kiitos. Mukava lukea perusteellisempaa pohdintaa.

"kaikesta sosiaaliturvasta on tehtävä kansalaisuusperusteista"

Tätä itsekin ehdotin: http://kolhi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176968-maaha...

Opin kirjoitukseeni tulleesta kommentista sen, että tällainen järjestely on ilmeisesti mahdollinen vain, jos erotaan EU:sta. Sillä niin voimakkaat ovat säännökset siitä, että sosiaaliturvan on kohdeltava yhdenmukaisesti maassa asuvia ja työskenteleviä, kansalaisuudeseta riippumatta. Ja tämä on ulotettu nyt koskemaan myös kolmannen maiden kansalaisia, ei pelkästään muita EU-kansalaisia.

Jotta sosiaaliturva ei muodostaisi epätervettä vetovoimatekijää, sitä tulisi viilata kaikkien, myös siis kantaväestön osalta. Itse olen tähän valmis, mutta ymmärrän, että moni ei.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

"sosiaaliturvan on kohdeltava yhdenmukaisesti maassa asuvia ja työskenteleviä, kansalaisuudeseta riippumatta"

Ehdotan tämmöistä tulkintaa: jos Suomen kansalainen saa täällä asuessaan omalta valtioltaan tietyn verran tukea, niin muun maan kansalaisen on myös saatava omalta valtioltaan saman verran tukea.

Tai jos ei saa, niin se on hänen ja sen hänen valtionsa välinen asia.

Suomi on yhtä kaikki suvereeni valtio. Me voimme ilmoittaa EU:lle, että me emme nyt tätä ja tätä säädöstä noudata. Mitä ne sille voivat tehdä? Eivät mitään erottamista pahempaa. Tuskinpa sotimaankaan ryhtyvät.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Globalisoituvassa maailmassa olisi minustakin ihan hyvä käytäntö, että sovitaan, että yksilön sosiaaliturvasta vastaa ei se maa jossa hän asuu vaan se maa jonka kansalainen hän on. Kansalaisuuttahan voi aina, tietyin edellytyksin, muuttaa.

Olisi haastavaa lähteä viemään tätä ideaa pelkkänä Suomena. Ja en ole varma haluasinko Suomen eroavan EU:sta tämän takia.

Toimituksen poiminnat